Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Pelkäämättä ja huutamatta oli hän seurannut tätä näytelmää mielenmaltilla, jota olisi luullut kymmentä vuotta vanhemmaksi. Ainoastaan kun voitettu kaatui ja tyttö näki hänen veriset kasvonsa oli hän noussut pystyyn ja säkenöivin silmin katsellut raakaa tappelijaa, jonka, nyt kun oli myöhäistä, toiset miehet ottivat takaa kiinni. Samassa ovi aukeni ja hra Jansen astui sisään.
Me siirrymme nyt niihin Pompeijin kolkkiin, joissa eivät viihdy nautintojen palvojat, vaan niiden välikappaleet ja uhrit gladiaattorien ja kilpataistelijoiden, paheen ja kurjuuden, villin ja tietämättömyyden tyyssijoihin; vanhan ajan kaupungin Alsatiaan. Edessämme on suuri talo, jonka ovi aukeni ahtaalle ja ahdinkoiselle kadulle.
Niin Hetaseni, Jumalan avullahan käy kaikki hyvin tässä maailmassa, vaikk'ei kävisikään niinkuin me tahdomme. Samassa aukeni ovi ja Göthilda astui sisään.
"En yhtään sitä epäillyt. Ja nyt woin nauraa äsköiselle säikäykselleni. Kola ja Anna owat warmaan linnan ulkopuolella käwelemässä, ja jos en erhety Anna juuri on tulemassa." Owi aukeni, ja Kerttu weti perässänsä huoneesen Annaa. Ensimmäinen wilaus häneen näytti puolisoille Annan surkean tilan.
Ovi aukeni, ja talon pikkutytöt sekä heidän pieni veljensä astuivat sisään kantaen taritinta lasineen ja höyryävää vesikannua, jonka työn he näkyivät jakaneen keskenään samanlaisten sääntöjen mukaan, kuin juhlakulun osan-ottajat herttua Marlboroughin ruumissaatossa, jossa, kuten tunnettu, neljäs ei kantanut niin mitään.
Silloin aukeni portti ja Heintz tuli kotiin miehen seurassa. Hän oli siis ennenkuin aavistimmekaan, tuonut lääkärin mukanansa. Ilse hengitti silminnähtävästi huokeammin ja viittasi minua jättämään sijani vuoteen vieressä. Minä vedin varovaisesti pois kangistuneen käsivarteni ja annoin sairaan pään hiljaa vaipua tyynylle.
Viimein he pysähtyivät erääseen käytävään. »Henrikki», huusi Frits, »avaa toki ovi, jotta voimme nähdä, missä olemme!» Ovi aukeni ja pitkä mies, kynttilä kädessään tuli esille. Mutta mitä ihmeitä! Eihän se ollutkaan Henrikki!
Poikkesi ihmeissään hän syrjään, ei toki saliin lähtisi suoraan, vaan sisäsuojiin keittiön kautta, hiuksia järjestääkseen, kun salin uljahan uksi aukeni siinä, ja hän heti taaton tunsi, mi pauhas: »Lyhtyjä tuokaa, hoi! Joko taas on kartano tyhjä? Miks ei kamssuja kapteenin toki nosteta reestä?» Näin hän huusi, ja riemuissaan kuustoistias impi tunsi jo aavistuksen.
Muutamia päiviä myöhemmin, kun Liisa askaroi taiteellisen kirjo-ompelunsa ääressä, huomasi hän erään leveäharteisen herran kulkevan useampia kertoja ikkunan ohitse. Hän ei kiinnittänyt siihen erikoisemmin huomiotaan, mutta vähää myöhemmin aukeni ovi ja mainittu herra astui sisään. Liisa nousi työnsä äärestä ja meni tavallisella auliilla tavallaan tuota, kuten hän luuli, uutta ostajaa palvelemaan.
Ja senvuoksi niinkuin Kerttu oli vielä ovella, jota ei ollut vielä jälkeensä kiinnikään vetänyt, alkoi Kerttu maahan katsellen sormillaan nopeasti hieroa oven kahvaa, josta piteli, ja suu aukeni noloon, kärsivään ilmeeseen. Voiko olla mitään sen tyhmempää! puhui Hannes, voiko olla sellainen kananpää!
Päivän Sana
Muut Etsivät