Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Attila seisoi siinä, levottomuutta, epäilystä ja tuskaa kasvojenpiirteissä. Tämä taistelu oli ehkä toivoton, mutta hän ei voinut vieläkään hellittää. Hän alkoi uudestaan ja lausui intohimoisesti: Ette kai tunne Oranialaista, ette kai ole koskaan kuullut puhuttavan Wittistä? Mutta Engelbrektistä olette kuullut.
Kyllä hänestä vielä tehdään mies. Kapteeni veti esille taskupullon: Juokaa, se on järkevintä mitä mies voi tehdä teidän tilassanne. Ja Attila joi. Sitten repäsi Löfving kaistaleen hevosloimesta, kääri sen Attilan pään ympäri vilun vuoksi, ja käski miehiänsä kantamaan hänet likimpään mökkiin. Siellä naiset häntä kyllä hoitavat. Sinne Mariakin menköön.
Kylästä näkyi ainoastaan kaukaa häämöittävä valo, mutta laukaukset ja huudot kuuluivat vastaiselta puolelta. Hän seisahtui kuuntelemaan, mutta nyt ei enään mitään kuulunut. Mitä tuo melu tiesi? Puhuiko Martti ruotsalaisesta armeijasta? Sanoiko hän, että se oli täällä Vilajoella? Olivatko Attila ja hänen miehensä joutuneet vihollisen ansaan?
En usko teitä. Siinä tapauksessa ette tuntenut tytärtänne, sanoi Attila surullisesti. Jääköön hän siis mainitsematta. Kuulkaa sen sijaan minua semmoisena, jolla on julistettavana teille testamentti. Nyt tiedän kuka olette, keskeytti Löfving. Meiltä molemmilta on yhtä ja toista jäänyt suorittamatta. Eipä niinkään vähän, kuului synkkä vastaus. Jatkakaa, pyysi Sprengtport liikutettuna.
Attila läheni varmoin askelin Löfvingiä: Ystäväksenne en voi koskaan tulla, mutta jos tahdotte tarttua rehellisen vihollisen käteen, niin tuossa se on. Minun käteni on verissä, sanoi Löfving värisevällä äänellä, mutta uskollinen ja rehti. Löfving ojensi kätensä ja Attila pusersi sitä.
Oma äitini, vastasi Attila, on tämän kaiken minulle kertonut. Sentähden tunnen teidät ja tiedän kuka olen. Löfving seisoi pitkän aikaa äänetönnä. Vihdoin nousi kyynel hänen silmiinsä ja vieri hänen poskilleen. Vai olette te pikku Sakari, sanoi hän masentuneella äänellä. Olen useasti kantanut teitä sylissäni. Oletteko nyt täällä kostaaksenne?
Mitä tuo merkitsee? kysyi hän jännitetyssä odotuksessa. Se tarkoittaa minua, vastasi Attila. Annetaan tieto että olen saapunut ja kutsutaan väki kokoon. Saarnaaja otti hattunsa lähteäksensä. Nauriit ovat juuri kypsät, muistutti Ulla rientäen padan luo.
He kuten muutkin olivat puhuneet puhuttavansa ja seisoivat odotuksesta jännityksissään. Välistä katseli kumpikin Löfvingiä, joka näytti niin hajamieliseltä ja oudolta. Maria luuli huomanneensa hänessä jonkinlaista kelmeyttä, kun hän vihdoin kääntyi heidän puoleensa ja sanoi: Sen pyydän teiltä, lapset, jos hän, tiedättehän, tuo muukalainen venäläisessä puvussa... Tiedän! katkasi Maria. Attila.
Rannalla vieraalla valkeni luunsa, huuhtomat hyisen laineen, kattamat kukkivan kauneuspuunsa, mainitsemattomat maineen. Ildiko, Ildiko, Burgundin ilves, miksi sa murhasit mun? Attila, Attila, ah älä kuole, kuolleista herätän sun! Ildiko, ah hius-himmeä, miksi teit teon vilpillisen? Attila, ah sotalaumojen surma, syy oli rakkauden. Rakkausko raudan sun morsius-yönäs suuntasi syömeeni näin?
Kuninkaat ja ruhtinaat palvelivat tätä mahtavaa miestä ja suuret kansat tottelivat hänen tahtoansa. Ensinnä läksi Attila Itä-Rooman valtakuntaa vastaan ja vei peljättävän sotavoiman Tonavan yli. Kahdeksatta kymmentä vaurasta kaupunkia perin pohjin hävitettiin, koko lavea maa Adrian- ja Mustanmeren välillä kauheasti raastettiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät