Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Vaalea puna nousi äkkiä Löfvingin poskille, ja ääni värähti kun hän, tukehuttaen pahaa mieltänsä, sanoi: Et tahdo? Attila loi katseensa ylös: Hän se ei tahdo! Hän tietää, että minua tarvitaan täällä. Sieluni ei elä maassa, se elää hänen luonansa ja tehtävässäni. Minun täytyy pitää lupaukseni ja suorittaa se, minkä alotimme yhdessä. Muutoin seuraisin teitä.
Löfving ei ollut millänsäkään, poltteli vaan yksin piippuansa ja kehoitti toistamiseen luutnanttia istumaan. Attila laskihe istumaan leveälle penkille akkunan alle; Löfving asettui polttelemaan uunin eteen. Kerrotaan, sanoi Attila, että Ruotsin sotajulistus jo on ollut useita päiviä matkalla Pietariin. Lienee kai totta. Attila katsoi Löfvingiin: Siis pian kohtaamme toisemme taas.
Reichenberg tätä kai ei tuntenut tahi ei pitänyt siitä. Sen vaan tiedän, että kasvatusisäni neuvotteli siitä ystäviensä kanssa. Hän sanoi, että koska en ollut venäläinen enkä saksalainen, ja koska polveuduin Hunnikansan jälkeläisistä, niin Attila oli sopivin nimekseni, ja siitä asti minä käyn Attila Reichenbergin nimellä. Maria. Te puhutte vielä suomea hyvin. Attila. Rakastettua ei hevin unohdeta.
No, mitä arvelette siitä? kysyi Buddenbrock, kun Attila oli lopettanut. Pilkallinen hymy näkyi Marian huulilla ja tuntui hänen äänessään kun hän vastasi: Onko se ajatus syntynyt keisarinnassa ruotsalaisen ja venäläisen parooni Buddenbrockin välittelyjen johdosta?
Attila vetäytyi takaisin: Minulla on velvollisuuteni niinkuin sinullakin, mutta jos tiemme käykin eri suuntiin, älkäämme riidelkö. Kun sota tulee, silloin on toista, silloin iskekäämme taistelussa. Martin reipas iloisuus hänen astuessaan sisään oli nyt haihtunut ja pettynyt toivo ilmaantui hänen äänessään, kun hän sanoi: Luulin sinun halunneen meille kuten kotiisi ja kuninkaasi luo.
Parempi on siten, kuin jos tulisi päivä, jolloin kadumme ettemme eronneet. Attila seisoi kalpeana ja mykkänä. Hän ei voinut sanaakaan sanoa. Jumala sinua suojelkoon ja varjelkoon! sanoi Löfving. Anna anteeksi jos suretan sinua, mutta toisin en voi. Sanattomana tarttui Attila Löfvingin käteen, puristi sitä ja lähti.
Missä ruhtinas Mirovitsh on? Luulen hänen olevan tuolla, vastasi sotamies viitaten pirttiin, jossa Maria oli seisahtunut kuuntelemaan keskelle lattiaa. Puoli-avoimen oven kautta hän näki, että tulokas oli Attila. Tämä riensi sisään, ja nyt he seisoivat vastatusten, mutta Attila ei näkynyt enään tuntevan Mariaa. Oletteko te neiti Sprengtport? huudahti hän hetkisen päästä hämmästyneenä.
Minä en voi. Sprengtport lähestyi Attilaa. Näette nyt mikä teitä odottaa Suomessa. Olkoon se teille kylliksi. Attila. Katkeran opetuksen annatte minulle muistoksi. Sprengtport. Mutta se on terveellinen. Tahdotteko luvata minulle mitä pyydän? Attila. Mitä on minulla annettavaa, jota te ette voi ottaa? Olen vanki vallassanne, ja te olette Marian isä. Sprengtport.
Eipä, he pitäisivät häntä lapsellisena ja liioittelevana ja aavistaisivat hänen rakkauttaan, jota he kiroisivat. Ennemmin tahi myöhemmin makaisi Attila kuolleena joko ammuttuna tahi miekalla tapettuna, ja hänen kanssaan kukistuisi heidän yhteinen suuri tehtävänsä. Tässä ei ole kuin yksi pelastus.
Attila katseli tuota tuimaa kapteenia surunvoittoisella vakavuudella ja sanoi vihdoin: Olemme jo ennen seisoneet kerran tienhaarassa ja lähteneet eri tahoille. Silloin minä tahdoin tarttua asiaan, mutta te panitte vastaan. Nyt on päinvastoin. Emme koskaan ymmärrä toisiamme. Näkyi että nämät sanat koskivat kipeästi Löfvingiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät