Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Messenius asustaa itse sen yläpäässä, hänen vaimonsa alapäässä takan ympärillä. Suuren, musteella tahritun pöydän ääressä istuu koukkuselkäinen vanhus, ruumis kiedottuna turkkeihin, jalat pistettynä poronnahkasaappaihin ja päässä paksu villamyssy.
»Entä jos tuntematta sivuuttaisinkin Päivättären», arveli hän, ja päätti lähestyä erästä impeä, joka istui loistavan kaaren partaalla ja harjasi pellavia. »Voitko, ihana impi, minulle neuvoa, niissä Päivän ruhtinatar asustaa?» kysyi hän neidolta.
Muistuttele silloin niitä sanoja, joita otaksutaan sen lausuneen, joka on käsketty suosittelemaan henkilöä, jota hän ei vielä ole nähnyt: "Hän, jota mun tulee kunnioittaa, Hän, jota ma odotan, ikävöitsen, Mun kuningattarein, herttainen, Hän jossain maan päällä asustaa. Jos ompi hän kultakutrinen, Vai mustatukkainen, tiedä en; Jos siniset lienevät silmänsä, Vai mustat, sitä en tiedä.
Edelleen opettaa luonto noiden samaisten tuntojen, kivun, nälän, janon j. n. e. kautta, etten minä ainoastaan niin sanoakseni oleskele ruumiissani, niinkuin purjehtija asustaa aluksessaan, vaan että olen mitä kiinteimmin siihen yhdistetty, vieläpä ikäänkuin sekoitettu, niin että minä sen kanssa yhdessä muodostan kokonaisuuden.
PRINSSI HENRIK. Oi, kyyneleilläni jos oisi voimaa Virkistää teitä! KUNINGAS JUHANA. Suola niiss' on kuumaa. On sisässäni helvetti, ja myrkky Siell' asustaa kuin vihamies, ja vaivaa Armotta kirottua vertani. BASTARDI. Oi, mua polttaa tulikuuma kiire, Palava into nähdä kuningasta. KUNINGAS JUHANA. Silmääni ummistamaan tulit, lanko.
Asustaa vaan täällä, kun kotona ainakin ja äkslänttäilee meitä mielensä perästä, minkä ehtii ja ennättää. Jo sitä harakatkin nauravat sellaista elämää, kun Purimossa on ruvettu viettämään. ROOPE. Siitä pitää tehdä loppu tavalla tai toisella. KALLE. Hyvähän se olisi. Mutta minkäs sille isännälleen voi.
Mitä edelliseen totuuteen tulee, tulisi meidän aina sovelluttaa se itseemme, mutta sitävastoin pitää silmällä jälkimmäistä toisia ihmisiä tuomitessamme. XLVII. Olemassa olon pyörteissä ei ajan lapsi koskaan voi vaatia rauhaa, sitäkin vähemmän, jos menneisyyden peikko häntä ahdistaa ja tulevaisuus ei ole muuta kuin pimeyttä, missä asustaa aaveita.
Sekaannus, kauhu, pelko, kapina Tääll' asustaa, ja maamme nimekseen Pääkallopaikan saa ja Golgathan. Oi, huonetta jos vastaan huone nousee, Niin syntyy surkein riita, mitä maa Tää kironalainen on koskaan nähnyt. Moist' estäkäätte, muuten lapset maan Ja lastenlapset teitä kiroo vaan. NORTHUMBERLAND. Sep' oiva saarna! Vaivastanne teidät. Maankavaltajana nyt vangitsemme.
"Tiedättekö, mitä on ikävystyä aikoihinsa, tuntea ikävöimistä ruumiinsa joka solussa, tuntea sitä kaikkialla, kotonaan, ihmisten keralla, joiden kanssa seurustelee, paikassa, jossa asustaa, jopa inhota kiviä ja puitakin ympärillään? Sellaista tunnen täällä Ryforsissa, ja senvuoksi olen onneton.
Kauan ei hän kuitenkaan ole nukkunut, ennenkuin alkaa kuulua outoa ratinaa jostakin. Hän luulee sitä ensin hiireksi, joka asustaa vuoteen alla, mutta huomaa sitten, että se onkin tulevinaan niinkuin tyynyn sisästä. Hän käännähtää toiselle korvalleen, ratina lakkaa hetkeksi, mutta alkaa kohta taas uudelleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät