Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Tosin on minulla täti, jonka luona olen asunut ainoastaan loma-aikoina, ja muutamia iloisia serkkuja, mutta minä tarkoitan, ettei ole täällä; ne siellä pääkaupungissa eivät huoli siitä, mitä minulla pistää päähän yksinäisyydessä. Niin, mutta ajatelkaas, jos olisitte vaipunut hetteesen? Aivan kuin Ingrid Andersenin sadussa.
Mutta eihän Ahti asunut Espanjassa, hänhän asui järvessä. Lähellä rantaa oli litteä kivi, sille kapusi Tuttemuj, samassa sattui hän jalallaan potkaisemaan palkoveneen ulos järvelle. Hyvästi vain; sekin meni menojaan niinkuin airo, lakki ja kengät.
Kukoistava ruusu oli muuttunut liljaksi, joka huomaamatta painoi päänsä maahan päin. Kolme vuotta oli Guldborg asunut mestari Petterin luona, kun eräs kippari Köpenhaminasta nai Ingeborgin, joka Guldborgin ja isänsä siunauksilla seurattuna muutti vankkaan ja kansan puolesta yhä lisääntyvään kaupunkiin.
Pirtiss' istui pitkän pöydän päässä pyhäaattona nyt mökin äijä, huokahtaen arkihuolistansa. Posken tyynnä painoi kättä vasten, lujaan kyynärpäänsä pöydän päähän, mutta silmä sivuun vilkui joskus, asunut ei tyynnä alallansa.
Kolme vuotta oli Mayer Anshelm jo asunut häntä vastapäätä, mutta tätä kummaa ei ukko Baruch vielä koskaan ollut hänen muistaaksensa tehnyt, vaan ummelleen kello 10 oli hänen ikkunastansa tuli aina sammunut. Mayer Anshelm oli sitä joka ilta tarkastanut, ja siitä tiesi hän, että isä Baruch ja sisar Gudula olivat levolle menneet.
Kuitenkin sanoi hän huuli-parrasta, ett'ei se ollut hänen mieleensä. Ja kuin Toivonen huomen aamulla tuli eineelle, oli hänen nenänsä alta huuli-parta poiskadonnut. Toivonen olisi kernaasti elinkautensa asunut mylly-talossa; sillä mylläri ja hänen vaimonsa olivat hyviä ihmisiä, ja Elsan silmistä loisti selkiästi hänen hyvä sydämmensä.
Sjövikin palvelusväestön kesken ja etenkin kartanon vanhalla portinvartijalla oli tämä rakennuksen osa pahassa huudossa. He tiesivät ettei siellä tavallisesti ketään asunut ja kumminkin oli jälkimäinen näistä joskus talvisina öinä nähnyt tulenvaloa ylimmän tornikammion ikkunassa. Eivät nämä asianosakkaat kuitenkaan menneet tähän epäiltyyn kammioon, vaan erääseen sen alla olevaan huoneeseen.
Kyllä minä olen Kemistä, vastasi Aspela. Onkohan isäntä kotona? Ei tässä talossa isäntää olekaan, sanoi mummo. No, mihinkäs isäntä on joutunut? Se on ollut kuolleena jo toista kymmentä vuotta ja minä olen isäntävainajan äiti. Vai on Matti kuollut, enkä minä ole kuullutkaan. No, ei se ihme olekaan, kun olen asunut niin kaukana täältä ja niin kauan.
Talo oli uusi ja komea, vieläpä kauniiksi maalattu, enin kuitenkin pisti silmiin talon kaunis portti. Niin mummo kuin Mattikin olivat siitä portista edestakaisin monta kertaa kulkeneet, vaan ei Mattikaan, vaikka jo kauvan aikaa oli asunut talossa, ollut sitä niin tarkanneeksi tullut, kun nyt, hetkellä jolloin hänen oli siitä talosta eroaminen.
"Ei; ne ovat rappiolta ja tarvitseisivat perinpohjaista korjausta, Kesäisin ajoin siellä on asunut yksi ja toinen, talvisin ei kukaan. Möisin koko tämän rakennuksen, jos saisin jonkinmoisen hinnan." "Ehkä minä ... vaan liian aikaista tuo lienee ajatellakaan." Isäntä naurahti, katsoi hyvän hetken Topiasta. "Surkea totuus on, että tässä ei ole kukaan rikastunut kaupalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät