Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Niin veljeni oli ruumiina, henkensä oli kiitänyt sielujen asuntoon. No, se lohdutus on minulla, että pois on hän päässyt nälän kynsistä, sillä eihän tiedä kuinka kovaksi tämä aika vielä voipi käydä, lausui äitini kyynelsilmin. Hyvää päivää! Se oli sukulaistalon piika. Rouva pani minut tuomaan vähän syötävää pienelle pojallenne.
Ruumis täytyy saada levätä ja ihminen virkistää itseänsä edes yhden aamun viikossa. Kirkonkellojen heleä ääni kutsui Jumalanpalvelukseen, se ääni kuului myöskin maisterin asuntoon. Maisteri aukoi silmiänsä ja haukotteli: "Tarvitsispa nousta ylös ja lähteä kirkkoon", hän sanoi. "Kirkkoon! Eikös mennä mummon taloa katsomaan?" kysyi rouva.
Kun vaimo oli kuollut, antoi palvelustyttö kotilääkärille viittauksen, että mies oli hänet surmannut... Lääkäri taas antoi vihjauksen poliiseille ... lääkäri ja poliisit saapuivat kuolleen asuntoon ja lääkäri löysi myrkkyä kupista, josta vainaja ennen kuolemaansa oli juonut, ja poliisi löysi myrkkypullon miehen taskusta... Paarma takertui kutomaamme verkkoon, lain hämähäkki iskee kyntensä kiinni.
Mutta hän ei ollutkaan siellä ja poissa olonsa kummastutti minua ja saattoi minut levottomaksi. Menin kotiin, annoin tädille päivällisensä ja kiiruhdin sitten Margeryn asuntoon. Kadulle menevä ovi ei ollut suljettu. Menin siis suoraan ullakkohuoneesen, vaan kuinka hämmästyin nähdessäni sen täynnä lapsia, jotka melusivat niinkuin ainoastaan lapset sitä voivat tehdä!
Mutta en tahdo kovin kauan viipyä näissä näyissä; tarkoitukseni on vaan antaa lukijan yleisesti katsahtaa asuntoon, jossa hän, jos niin hyväksi näkee, viipyköön ja kuluttakoon aikaa minun seurassani ja vähitellen tutustukoon sen paikkoihin.
He menivät heti, ja Maissi läksi isänsä kanssa puutarhurin vähäiseen asuntoon.
Olkaa hyvä ja viekää minut tässä vastapäätä olevaan kreivi Hornin asuntoon. Outo mies ei vastannut, hänen jo ojennettu kätensä vaipui alas, ja hän seisoi tuokion liikkumatonna. Sillaikaa tunki väkijoukko päälle, ja ahdinko kävi niin ankaraksi, että tuskin voi liikauttaa kättä tai jalkaa vaunujen vierellä. No...? sanoi mustiin puettu nainen malttamattomasti. Tekö tässä pelkäättekin?
Tämän suloisempaa paratiisia en ikinä toivo, arvelin taas. Olisin kernaasti mennyt ulos, mutta en uskaltanut; pelkäsin, ett'en pääsisi jälleen takaisin tähän suloiseen asuntoon. Päätin siis kärsivällisesti odottaa, kunnes jonkun ihmisen näkisin; tottahan joku tulisi, jos ei muut, niin kumminkin lääkäri. Katsoin seinäkelloa; se näkyi käyvän viittä. Vidoinkin joku tuli käytävässä.
Hän muisti saarnaajan sanomat sanat, mitä hän sanoi puhdistamisesta, niin ääneensä huudahti: »Puhdistaa, oi puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä.» Samassa hyppäsi seisalleen, laski raamattunsa aukinaisena pöydälleen ja lähti Juken luokse. Oli iltahämärä kun Antti saapui Juken köyhän näköiseen asuntoon ja istahti oven suuhun kolmijalkaiselle, kurjalle jakkaralle.
"Senpä kyllä uskon, mutta taloja ei kasva puissa, niinkuin itse tiedät", sanoi herra van Arsdel. "Mutta onhan minulla kuusi tuhatta dollaria, jotka isän-äiti lahjoitti minulle." "Ja kuinka suuren talon luulet sillä voivasi ostaa?" "Ehkäpä niin suuren kun se oli, jossa sinä ensin asuit äidin kanssa." "Sinä et tyydy sellaiseen asuntoon." "Miksikä en? Olemmeko me paremmat kuin te?"
Päivän Sana
Muut Etsivät