Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Asuntomme isäntä, kasakka, kielsi meitä myöskin jyrkästi matkustamasta, sillä hän itsekään ei ollut voinut käydä katsomassa paulojaan ja loukkaitaan kahteen viikkoon, vaikka hän arveli kallisarvoisia turkiseläimiä olevan mätänemässä hänen pyydyksissään.
"Niin", tuumi Pietari, "talolliset väittävät saaneensa esivallalta luvan hävittää sekä meidät että asuntomme; mutta sitä en ikinä voi uskoa todeksi, kun kerran kuningas on antanut meille rakennussetelit ja Kaarle-kuningas-vainaja meidät tänne kutsui." "Ei", tokaisi siihen vanha Pekkalainenkin, "enpä minäkään sitä ota uskoakseni, mutta ikävä on kuulla, etteivät suomalaiset pysy siivolla.
Vettä on molemmilla puolin; maa ei ole vaikeaa viljellä, vaikka metsä on tiheä; ja sehän ei ole suinkaan huono merkki. Onnea vain työllenne! Jahka nyt tulee pakkasyöt, niin ajakaa elukat minun talooni: olen veistänyt pilkat puihin sinne saakka, kun järvi alkaa näkyä; silloin näette meidän asuntomme ja löydätte tien perille asti. Herran haltuun! Tulkaa kaikki tyynni meille!"
Asuntomme saimme nytkin kuten ennen, ent. pääkirjurin herra Möllerin luona, jonka siistissä ja ystävällisessä perheessä tuntee olevansa kuin kotona. Herra Jarttu ja minä ryhdyimme nyt työhön yhteisesti. Me oleskelimme täällä Marraskuun 12 p:stä 24:een. Harvoja olivat ne päivät, milloin emme pitäneet raamatunselitystä tai hartaushetkeä.
TUOMAS. Muista asuntomme kämmenen leveäksi sijaksi, jossa meidän tulee varoten liikkua. LAURI. Vimman villitty mies! AAPO. Mutta se ei käy kuntoon. LAURI. Käyköön sitten Hornan koloon. Myllyn kivenä pyöriköön linnamme ja viskatkoon elukkain saaliiksi seitsemän onnetonta poikaa. Pyöri, kivi, idästä länteen, ja, metsä ympärillämme, lännestä itään pyöri! Heleijaa!
Meidän asuntomme ei suinkaan ollut komein, päinvastoin sangen vähäpätöinen esimerkiksi Armfeltien, Klinckowströmien ja varsinkin Hjärnein asuntojen rinnalla, jossa viimeksi mainitussa m. m. suuren salin seinillä riippui kahdessa rivissä yltympäri koko huoneen vanhoja, upeita, valtavasti vaikuttavia ja kunnioitusta herättäviä muotokuvia.
Etkös etkös onnellinen! Nora. En, ainoastaan iloinen. Ja sinä olet aina ollut niin kiltti minua kohtaan. Mutta meidän asuntomme ei ole ollut muuta kuin leikkitupa. Tässä olen minä ollut sinun nukkivaimonasi, niinkuin minä kotona olin isän nukkilapsena. Ja lapset, ne ovat taasen olleet minun nukkeinani.
Kun katson taaksepäin, niinkuin jo sanoin, lapsuuteni tyhjyyteen, ovat ensimäiset esineet, jotka muistan eriäviksi yleisestä epäselvyydestä, äitini ja Peggotty. Mitä muuta minä muistan? Katsokaamme. Tuossa ilmestyy pilvestä asuntomme ei uutena minulle, vaan aivan tuttuna aikaisimmassa muistissani.
Hän nousi seisomaan, heitti yltään mustan kaapunsa ja hatun, jotka olivat olleet hänellä valepukuna, sekä pisti ne matkalaukkuunsa. "Oletko lukenut aamulehtiä, Watson?" "En." "Siis et tiedä, mitä on tapahtunut Baker Streetillä?" "Baker Streetilläkö?" "He pistivät tuleen asuntomme yöllä, mutta suurta vahinkoa ei tapahtunut." "Tämähän on kauheata, Holmes! Se on aivan sietämätöntä."
Kuitenkin olivat ajatukseni turhanpäiväiset eivätkä kääntyneet siihen onnettomuuteen, joka vaivasi sydäntäni, vaan kiertelivät epävakaisesti sen ympärillä. Minä ajattelin, kuinka asuntomme suljettaisiin ja vaikenisi. Minä ajattelin pikku lasta, joka, niinkuin Mrs. Creakle sanoi, oli hivunut jonkun aikaa ja luultavasti myöskin kuolisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät