Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Ja eikö täällä lisäksi ole kaikenlaisia jylhiä luolia ja onkaloita, joista vuorimiehet tuon tuostakin tulevat esiin, nokisina ja itsenäisinä, ja laulavat moni-äänisiä, omituisia laulujansa, kun he astuvat kotiin työstään? Ja eikö Eisleben ole T:ri Lutherin syntymäpaikka? Ja eikö meillä ole korkeampi latinan-koulu, jonka T:ri Luther perusti, ja jossa rakas isämme opettaa latinaa?
Tarpeeton kysymys, sillä olivathan he nähneet minut ikkunasta kymmeniä kertoja. Astuvat huoneeseeni ja tarkastelevat ensin, onko missään nurkassa mitään vaarallista. Rykästelevät sitte aikansa. "Työkö sitä outta ?" "Kyllä minä olen. Käykää istumaan." "Lämminpä nyt on seä."
Adlercreutz on tullut Kauhavan joen yli ja hänen prikaatinsa astuvat pitkin isoa maantietä". Rajevski viittasi ajutanteille ja yksi heistä antoi Kullneff'ille pullon. "Ah"! huusi hän, hajusta tunnettuansa, että se oli rommia. Hän nosti pullon huulillensa ja nielaisi muutamia aika lotkauksia virkistysjuomasta. "Saakelin Savolaiset"! pitkitti hän, eroitettuaan huulensa pullosta.
Yksinäisyys on herättänyt niin monta ajatusta, ja mitä syvemmälle elämä vaipuu, sitä enemmän vanhat muistot astuvat esille, aivan niinkuin kuu ja tähdet kun aurinko on laskenut. Ehkä tarvitset lepoa ja sovitusta niinkuin minäkin. Niin, lepoa ja sovitusta! Anna minulle anteeksi, Anni! Olen tarvinnut tämän kolmekymmenvuotisen taistelun käsittääkseni että olit oikeassa.
Kaunihisti kuljettaapi Etsijöit' edellä käyden Syntypaikkahan pyhähän; Siinä kohta seisahtaapi. Miehet mielellä hyvällä Sangen suuresti ihastuit, Iloll' astuvat sisälle Herran syntyhuonehesen. Herran heinillä näkevät. Tuntevat toden Jumalan, Parahinta palvelevat, Eipä paikasta pahene, Ylenkatso köyhyydestä. Paljon kultaa panevat, Paljon savua pyheä, Mielellänsä mirramia Mielen merkiksi iloisen.
Vimmaan Ares nää, nuo päilyväsilmä Athene saatti ja Vaino ja Hirmu ja hillitön, riehuva Riita, Areen sisko jok' on sekä ystävä, urhojen surman; pieni hän ensin on alkaissaan, vaan kohtapa varttuu, taivaaseen ylös yltää pää, jalat astuvat maata. Keskell' ottelun hänp' oli nytkin kaikkia kiihtäin, kaaloi miesvilinässä, ja voihkina urhojen yltyi.
Kuuma, aistillinen henkäys käy yli suomalaisen kirjallisuuden. Aistielämä, aisti-ilo, aisti-kultuuri astuvat ensimmäisen kerran suurina elämänkysymyksinä Suomen kansan eteen. Ihmisluonto, sen sijaan että sitä ennen oli kaikin tavoin koetettu tukahduttaa, vaatii tulla viljellyksi tältäkin puoleltaan.
Hänen komea ryhtinsä tuntui esimiehistä vaateliaalta, hänen läpitunkeva katseensa röyhkeältä, hänen äkillinen naurunsa, joka paljasti rivin lumivalkeita hampaita, kuin joukon sotamiehiä, jotka kiiltävin asein astuvat auringonpaisteessa, näytti heistä pilkalliselta, ja miehen suora puhe kapinalliselta ja hävyttömältä. Hänen kykynsä Jumala paratkoon! mutta luonne hm.
Häpeän kyyneleet puhkeavat hänen silmistään; mutta mitäpä ne häntä hyödyttävät! Häpeällisesti he vetävät hänet ulos; ja kuningatar huudahtaa hulluna tuskasta: "Oi ystäväni, suurin iloni olisi kuolla, jos sillä voisin pelastaa sinut!" Vartijat ja Tristan astuvat alas kaupungin kukkulalta roviota kohden.
Mutta kun sinä painat pääsi vasten poveani, silloin aukeevat kaikki vanhat haavat siellä, silloin astuvat ajat armaat esille muistostani ja minä värisen nautinnosta ja kärsimyksestä kiireestä kantapäähän. Kärsimyksestä? Miksi? Siksi että minä elän! Siksi että minä tunnen itseni jälleen ihmiseksi, ymmärrätkö?
Päivän Sana
Muut Etsivät