United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
HANNA. Se on nyt vähäpätöinen asia! Mutta mitä syytä on teillä, herra assessori, luulla kanttoria noin halpaan käytökseen vikapääksi? ASSESSORI. Minä en luule, minä tiedän, minä tunnen summankin. HANNA. Te tunnette kenties juuri te itse olette häntä lahjonut? ASSESSORI. Tavallansa. HANNA. Tavallansa!
Hän käyttikin aina noihin kansallisiin tarkoituksiin paljon enemmän kuin varansa sietivät. Mutta tapaus on sinua säikähdyttänyt, olethan aivan kuin kivettynyt. HANNA. Minä tiedän hänen kuolemansa oikean syyn. ASSESSORI, lähestyen. Kuinka sitä voisit tietää, armaani? HANNA. Pois! Sinä olet hänen murhaajansa! ASSESSORI. Kuinka? Kumpiko meistä nyt hourailee? Minäkö hänen murhaajansa?
ASSESSORI. Mitäpä nyt kateudesta mutta tunnustaa täytyy että te olette toimelias mies: hoidatte virkaanne nuhteettomasti, kokoilette rahoja teaatteria ja kouluja varten, lähetätte onnentoivotuksia johtaville miehillenne, annatte lausuntoja sivistyksen perusasioissa, ratkaisette mikä kieli on oleva opetuksen pohjana kouluissa, ynnä muuta, mikä saattaa sydämellisesti huvittaa kaikkia, jotka tietävät, ettei teillä vielä ole kansakouluakaan.
ASSESSORI. Niin, niin, en minä suinkaan tahdo ruveta teidän kanssanne kansan sivistyksestä kiistelemään! ROUVA. Te teette minulle hyvän työn, herra kanttori, jos pidätte seuraa assessorille sillä aikaa kuin minä pistäyn talouden toimissa. Isännättömässä talossa täytyy, näette, emännän itsensä liikkua joka paikassa. ASSESSORI.
Että Saara pienen tyttären seurassa oli ollut kaupungissa ja asunut samassa hotellissa kuin Petrea ja assessori, siitä ei ollut epäilystäkään, vaikka hän matkusti toisella nimellä. Häntä kuvailtiin erittäin heikoksi ja kivuloiseksi ja hänen varallisuutensa voi päättää siitä, että hän oli pyytänyt isännän myömään muutamia kirjoja, jotka hänellä oli mukanaan, ja sen oli isäntä tehnytkin.
Hän kyllä otti ne vastaan, mutta pani ne heti syrjään sen enempää niihin katsomatta, ja se seikka antoi Louiselle aihetta tarjoutumaan niiden säilyttäjäksi. Kesken kaikkia noita pikku tapahtumia astui assessori sisään ja katseli urkkivasti ympärillensä, näytti valkoisia hampaitansa ja mumisi itsekseen: «niin, aivan oikein.
HENTUNEN. Olen köyhä mies, vallan köyhä, senhän kaikki tietävät, ja jos nyt pienistä säästöistäni lainaan asessorille tämän summan, niin sen teen ainoastaan sen hyvän ja ystävällisen kohtelun vuoksi, jota assessori aina on minulle osoittanut. Noo noo.
Sitä ennen oltiin Heinolassa ja sitten Imatralla. Kuljittepa melkein kuin "Halikon kautta Ruotsiin", vaikka vasten aurinkoa, lännestä itään. Sinne köyhä missä leipä, vaikka on leipää ystävyyskin. Assessori kulki huviretkillä ja sukulaisissaan, niinkuin rikkaat kulkevat. Rouva vaati minut tytärtensä seuraneitseeksi. Kun vanhempani myöntyivät, ei ollut minussakaan vastusta.
Henrik hymyili, tarttui hänen käteensä ja laski sen rinnallensa; samassa hänen silmänsä sulkeutuivat ja hiljainen rauhallinen uni saattoi hänen unohtamaan äskeiset tuskat. Assessori istui hiljaa katsellen heitä, mutta pian hänen täytyi jättää heidät, sillä tärkeä pyyntö pakoitti hänen lähtemään toisen sairaan luokse. Hän lupasi palata yön kuluessa.
Eräs työmies, joka samassa tuli astuen, lupasi heti lähettää apua ja Petrea sekä assessori Munter, joka ei ollut ensinkään hauskalla tuulella, alkoivat kävelyään sateessa ja liassa. Mutta sen kestäessä tuli Petrea yhä iloisemmaksi ja onnellisemmaksi.