Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Silloin kuului voitonulina ja riemukkaita ilohuutoja seinän toiselta puolen. Ja tuskin oli isä ennättänyt aukaista oven, kun jo kuului askelten ääntä ja ahdinkoa käytävässä. Kaikilla neljällä oli pitkät yöpaidat, jotka ulottuivat aina heidän pieniin kantapäihinsä asti, ja he ryntäsivät sisään nauraen, hiukset hajallaan, posket punaisina ja silmät ilosta kimaltelevina.
"Käteni ovat sidotut", sanoi vartia. "Avaimet ovat vyölläni. Ota ne, ja minä näytän tietä." He astuivat rakennukseen. Galdus otti lampun. Muutamien askelten perästä vartia seisahtui yhden oven eteen. Vapisevalla kädellä Labeo avasi sen. Hän otti kynttilän ja Galdus jäi sotamiestä vartioimaan. Toinen oli jätetty ulkopuolelle. Kaikki oli hiljallaan, kun Labeo astui sisään.
"Ei, Hildebad, hän on valleilla." "Siellä hänen paikkansa onkin. "Eteenpäin! Eläköön kuningas!" Askelten ääni lakkasi kuulumasta. Sitten kulki kirkon ohi roomalainen opettaja muutamine oppilaineen. "Mutta, opettaja", sanoi nuorin, "luulin sinun aikovan kirkkoon. "Miksi kuljetat meidät taivasalle tällaisessa rajuilmassa?" "Lupasin viedä teidät kirkkoon vain saadakseni teidät lähtemään huoneesta.
Silloin hän pysähdytti pyörivät rattaan; silloin hän odotteli henkeä vetämättä, kunnes askelten ääni taas vaikeni. Näin häntä oli käsketty tekemään, ja hänellä oli siihen muitakin syitä. Kohta sorvarin mentyä kuuli Eerikki näet kahden äänen luultavasti kahden hovipalvelijan puhelevan keskenään ihan ikkunan alla. Tännepäin hän meni. Niin, tännepäin hän meni. Mutta minne hän katosi?
Eräänä päivänä, kuin hän taas, tavallisuuden mukaan, päivällisen aikana oli mennyt kaavankovertajan työhuoneesen ja oli jo ryhtynyt työhön, saattoi äkkiä läheneväin askelten kolina hänet vapisemaan; hän näet aina pelkäsi, että joku äkkiarvaamatta tapaisi hänet työskentelemästä huoneessa, jossa hän oleskeli ilman luvatta.
Kääpiöt tuskin ennättivät tämän käskyn kuulla, ennenkuin he toisilleen sipisivät ymmärtämättömällä kähisevällä kielellä, ja yhtäkkiä sammuttivat lamppunsa sekä jättivät ritarin syvään pimeyteen, jota kohta seurasi sen sopivin kumppali, täydellinen hiljaisuus, niin pian kuin poismeniäin askelten ääni oli herjennyt kuulumasta. Ritari tunsi hoivan mielessään noitten onnettomain olentojen mentyä.
Mutta samassa haihtui tie kokonaan. Vaikka kuinka katselin ympärilleni, en voinut enää askelten jälkiä erottaa. Ja kun käännyin taakseni katsomaan, huomasin vain omien kantapäitteni sijat. Aivan oikein, ajattelin. Täällä ei ole kukaan ihminen käynyt. Ja mikäli muistan, en ole nähnytkään viimeisestä tienhaarasta lähtien enää mitään askelten jälkiä edelläni. Tienhaarasta?
Ainoastaan Emilie Björkstén, joka pelkäsi, ettei hän toisten läsnäollessa voisi hillitä kasvojaan, jäi yksin salonkiin ihailemaan »mestariteoksia seinillä». Silloin kuuli hän tuttujen askelten kaiun, ja vaikka hänen olisi pitänyt olla niihin tottunut, joutui hän »selittämättömän tunteen» valtaan, joka kerta, kun oli yksin hänen kanssaan.
Opettajasta tuntui, ikäänkuin joku armottomasti rutistaisi hänen rintaansa, hän tempasi lakin sekä hansikat ja kiirehti ulos. Aristeides juoksi hänen perästä, mutta hänen lyhyet koipensa eivät oikein jaksaneet kiistata toisen pitkäin askelten kanssa.
He katselivat toisiinsa äänettöminä ja kuuntelivat. Huoneen sivuitse kulkevain askelten kopina joka lakkasi hetkeksi juuri huoneen kohdalla sitten kuului taasen kuului läpi auki olevan akkunan. Ei kuulunut mitään muuta, ei ulkoa ei sisällä, joka olisi häirinnyt illan hiljaisuutta Hirmun kuolonhiljaisuutta, joka jo monta kuukautta oli vallinnut Parisissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät