Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Aivan masennuksissaan vaipui hän sitten seinustalle, peitti kasvonsa, ettei hänen valituksensa kuuluisi, ja itkeä nyyhkytti äärettömän epätoivon näännyttämänä. Siihen olisi hän ehkä jäänyt koko yöksi, ellei viereisestä huoneesta olisi kuulunut askeleita, jotka saivat hänen nousemaan ylös. Tuliko ehkä hänen isänsä? Ja siinä olivat kaikki kirjeet vuoteella ja lattialla!
Saattoivat nyt hyvällä omallatunnolla levähtää ja katsella järveä ja saaria ympärillään. Askeleita kuului takana; kalliolla ylempänä seisoi Lavonius, nuori etevä lyseolainen kahdeksannelta luokalta. Edla pisti kirjan sadenuttunsa alle piiloon. Mitäkö täällä tekivät? Ei juuri mitään, ilman vaan istuivat, kun oli kaunis ilma. Hän tuli alas heidän luokseen ja heittäytyi maahan kyljelleen.
Eivät ajurien rattaat rätisseet, eivät vierineet raitioteiden vaunut. Syvä hiljaisuus vallitsi kaikkialla. Mutta alhaalta kadulta kuului askeleita. Näkyi sieltä täältä salalyhty välkähtävän. Ketä ne olivat, jotka kulkivat siellä yössä? Mitä siellä tehtiin ja mitä suunniteltiin? Oliko tämä vallankumous? Jos oli, miksi ei raikahtanut ratkaiseva huuto: »Aux armes, citoyens! Formez vos bataillons! »
"Oi, hän varmaankin säikähti häntä! Hän oli vähällä horjua". Mutta nyt joku tuli kävellen taloa kohti, ja mies vetäysi hiukan syrjälle. Huoneessa nuori vaimo vielä seisoi ja piti vapisten kiinni tuolista. Silloin kuului ripeitä askeleita porstuassa; ovi avattiin nopeasti ja lääkäri astui sisään.
Hänen olisi vaan tarvinnut vetääntyä muutamia askeleita taaksepäin, mutta hän jäi liikkumattomana seisomaan, silmät kiintyneinä tuohon eteenpäin vieriävään höyryveturiin. Anna, Anna, joudu jo tänne, riennä heti paikalla! se on minun surmani, jos viivyttelet, huutaa isä niin kovaa, kuin hän vaan suinkin voi.
Samassa kuului käytävästä askeleita ja naisääniä ja kopin asukkaat tulivat sisälle vankikengät paljaissa jaloissa, jokaisella vehnänen kädessä, muutamilla kaksikin. Fedosja tuli kohta Maslovan luo. Mitäs nyt, onko käynyt hullusti? kysyi Fedosja katsellen ystävällisesti Maslovaa kirkkailla sinisillä silmillään. Tässä on meille teeksi, ja hän alkoi asetella vehnäsiä hyllylle.
Tyttö hämmästyi, kääntyi päin ja katsoi nuorukaiseen: juuri sellaista hän ei sentään ollut odottanut! Nuorukainen astui muutamia askeleita, mutta pysähtyi sitte äkkiä, hypähti reippaasti ojan yli ja nojausi puutarhanaitaan. »Sanoisin vielä jotakin jos lie lupa puhua?» sanoi hän ja katsoi tyttöä terävin silmin. »Oma lupansa kullakin!» tyttö vastasi.
"Tietysti hän kohta tulee, tietysti hän kohta tulee", ajatteli Helena kurottautuen ikkunasta, pyyhkien kyyneleitänsä ja koettaen nähdä hämärään katua myöten. Hän kuunteli kaikkia askeleita, jotka silloin tällöin alkoivat kopsuttaa käytävällä, mutta ei ne olleet Georgin, ne tulivat ja taas menivät kuulumattomiin.
Mutta ennen Sabinan hämmästyksestänsä toinnuttua kuului raskaita askeleita portailta. Iso-isä, tästä eriskummaisesta kolinasta herättyään, tuli alas kysymään mikä nyt oli asiana.
Hän alkoi ottaa oikein kiireitä askeleita; mutta portilla tuli vastaan eräs laiha ja onnettoman näköinen vaimo parka, kantaen kahta lasta käsivarsillaan, sillä välin kuin toista kaksi rinnalla juoksi. Lapset juonittelivat hänen sylissään; millä oli raukoilla paha ja vaikea olla. Marin kävi sääli vaimoa, joka selvästi pani viimeiset voimansa liikkeelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät