Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Siellä oli osittain sirosti järjestettyinä, osittain hujan hajan kasoihin paiskattuina kaikenlaisia aseita, taloustarpeita ja koruja. Siellä oli pronssisia rynnäkkökypäröitä muinaisten etruskien ajoilta.
ANTTI. Siis miehen aseita mun kantaa suo; Suo täyttää, minkä ennen estelit. HANNU. No surma vieköön! Minkä isän sydän Hyväksi voipi nähdä lapsilleen Sit' ikänän' en sulta kieltää voi. ANTTI. Mi kerta tehtiin, se on voitukin, Vaan tekemätönt' ei viel' ole tehty. HANNU. Nuo hourehesi, lapsi, selvitä! LIISA. Mun täytyy tulla, vaikk'en kuulla vois, Mut kuulemast' en voi myös olla pois.
Ketäkö?... On vaikea sanoa niin varmasti, ketä vastasi kreivi; mutta kun huomasin siellä alhaalla olevan aseita, niin... Ettekö muka tiennyt ennakolta, että kellarissa oli aseita? tiedusteli kuulustelija. En, kautta kunniani, en tiennyt ... kuinka sen olisin tiennyt? Etkö sitä tiennyt? virkkoi rakastajatar lempeästi moittivalla äänellä; Karl Gustaf, sanotko, ettet sitä tiennyt?
Maurilaiset ja Gaetulilaiset, jotka äkisti heräsivät tuosta oudosta ja hirviästä melusta, eivät saattaneet paeta, ei aseita tavoittaa, ei tehdä yhtään mitään tai pitää mitään neuvoa. Niin oli tässä melskeessä ja huudossa, kun ei kukaan tullut apuhun ja meikäläiset kävivät päälle, hämmennyksen ja pelon vallitessa, kauhistus juuri kuin hurjuus vallannut kaikki.
Kaupungit harjoittivat jäljellä olevia nuorukaisiaan aseita käyttämään ja asettivat vartijoita teiden varsiin, saadakseen aikanaan tiedon, jos jotakin outoa kuuluisi.
Silloin ratsasti nuorukainen täydessä asepuvussa esille forum'ille. Hänen nimensä oli Marcus Curtius. Kaikki katselivat, kaikki kuuntelivat häntä, kun hän huusi: "Säilyttääkö kaupunki jalompia aarteita kuin aseita ja urhoollista rakkautta? No, ne minä uhraan maanalaisille jumalille!"
»Lienettehän, toivon ma, myös tuoneet aseita, miehiä sekä rahaa mukananne», sanoi Menteith hymyillen. »Ainoastaan parikymmentä sotamiestä, jotka jätimme viimeiseen alankolaiskylään», vastasi Musgrave, »ja vaivaa oli heitä niinkin kauas saadessa». »Ja mitä rahaan tulee», lisäsi hänen kumppaninsa, »niin toivomme vähän apua tältä ystävältämme, talon isännältä».
Pöytiä jokaisen talon edustalla, pöytien päällä kaikenmoisia hedelmiä, olutta ja viiniä. Joka taholla välkkyi sota-asuja sekä aseita. Joka hetki saapui uusia tulokkaita. Uri'n, Entlibach'in, Ylä-maiden, Argau'n ja St. Gallen'in miehet.
Sapeli!... Miten se on tänne joutunut?... Mitä sillä on täällä tekemistä?... Tämäpä merkillistä! Kreivi valaisi seinää korkeammalle. Uusi hämmästys. Kreivi nimittäin huomasi pyssyn piipun, toisenkin, vieläpä kolmannenkin, perineen, lukkoineen. Aseita!
He tunsivat toistensa maineen, mutta eivät olleet sattuneet koskaan ennen »koettamaan». Nyt oli satuttu ja nyt »koetettiin». Siinä ei tapeltu, niinkuin tavallisesti, ei revitty tukkaa, ei etsitty aseita. Sylikkäin puristivat, heittelivät, tempoivat, kampistivat toisiaan. Ei hiiskunut kukaan sanaakaan, kuului ainoastaan painijain ähkinä, hampaitten kirinä ja raskas rusahteleminen.
Päivän Sana
Muut Etsivät