Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ylähällä pilven reunall' on linna kuulakas, Ja immyt kaunokainen sen linnan valtias Ken oivaltaa mikä suurin on voima maallinen, Saa valtakunnan kaiken ja morsioks impyen. Ja arvot, vallat rientää, sanat valtian kuultuaan, Ja mahtavat, rikkaat hohtaa hopeassahan, kullassaan, Ja kulkee nuoret, vanhat ja viisahat tieteissään, Mut vastaust' ongelmoiseen ei arvaja yksikään.
Sovinnaiset tai totunnaiset arvot eivät koskaan olleet hänen edessään minkään arvoisia. Ainoat arvot, mitä hän tunnusti, olivat matemaattisia ja tieteellisiä tosiasioita. Minun isäni oli suurisuuntainen mies. Muutamissa suhteissa hän oli vielä suurempi kuin Ernest, jota suurempaa en ole tavannut. Minäkin löysin jonkinlaista viihdytystä tästä meidän elämänmuutoksestamme.
»He vannovat teille uskollisuutta», selitti Ranald Mac Eagh, »palkitaksensa sitä ystävän työtä, jonka tänä päivänä olette meidän heimollemme osoittanut.» »Jo riittää, Ranald», vastasi soturi, »jo riittää sano heille, että kätten puristaminen ei ole minulle mieleen se hämmentää sotapalveluksessa sekaisin kaikki säädyt ja arvot.
Välistä hän näki itsensä valloitetussa Edinburgin linnassa, muka pystyttämässä kuninkaallista lippua ja lähettämässä apujoukkoja kuninkaallensa, jonka kruunu riippui hänen menestymisestänsä, ja sitten saamassa palkinnokseen kaikki edut ja korkeat arvot, jotka voivat tulla sen miehen osaksi, jota kuninkaan tekee mieli kunnioittaa.
Arvot olivat käsittämättömällä tavalla kutistuneet kokoon, jota seikkaa trustit käyttivät hyväkseen lisäämällä jo ennestään suuria liikkeitään ja ulottaen toimintansa monille aivan uusille aloille ja aina vain keskiluokan kustannuksella. Siten vuoden 1912 kesä nopeasti joudutti keskiluokan kukistumista. Yksinpä Ernestiäkin hämmästytti asioiden nopea kehitys.
Ja senpä tähden minä saatoinkin seuraavien kauhun tuntien aikana tyynellä mielenkiinnolla seurata asioiden menoa. Kuolema ei merkinnyt mitään eikä elämäkään. Puutuinpa joskus itsekin tapausten kulkuun. Minun mieleni oli kohonnut tähtien vilpoisiin korkeuksiin ja arvioinut arvot uudestaan. Jollei niin olisi käynyt, tiedän, että olisin kuollut.
Nyt kultakruunu on kuin syvä kaivo, Sen kaksi sankoa ne toistaan täyttää; Ilmassa toinen, tyhjä, tanssii, toinen Maan alla, näkymättä, täynnä vettä; Alainen, kyynelinen olen minä, Juon tuskaani, mut sinä nouset, sinä. BOLINGBROKE. Mut luopumaanhan altis olitten. KUNINGAS RICHARD. Niin, kruunusta, mut tuskistani en. Voit kruunut ottaa, arvot valtahas. Et tuskaani, sen olen kuningas.
CASSIUS. Sun mieltäs kysytään, jos kenenkään, Kun määrättävät ovat uudet arvot. BRUTUS. Mut malta, kunnes rauhoitamme kansan, Jonk' aivan järjiltään on pelko vienyt. Syyn sitten selvitämme, miksi minä, Jok' iskeissäni Caesaria lemmin, Tuon teon tein. ANTONIUS. Sun viisautees ma luotan.
LADY MACDUFF. Häll' ei sit' ollut. Hulluutt' On pako tuo. Jos meit' ei pettureiksi Tekomme tee, niin tekee pelko siksi. ROSSE. Ei tiedä, viisausko vai pelko syynä. LADY MACDUFF. Vai viisaus! Jättää vaimon, jättää lapset Ja kodin, konnun, arvot kaikki paikkaan, Jost' itse pakenee! Hän meit' ei lemmi; Hän luonnon äänt' ei kuule.
Sanasi, Macduff, peruuta, ja sano, Ett'ei niin ole. MACBETH. Voi, jos oisin kuollut Vaan tiimaa ennen tätä tapausta! Olisin autuas silloin. Tästä lähtein Ei totuutt' ole lainkaan maailmassa; Petosta kaikki! Armot, arvot tyhjää! Elämän viini maahan juossut on, Ja kerskaks kellariin jäi pelkkä sakka. DONALBAIN. Hukassa mikä?
Päivän Sana
Muut Etsivät