Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Hän tunsi saaneensa maistaa elämän todellisuuden ensi karvaan palan, mutta hän tahtoi niellä sen alas arvokkaasti ja kestävästi. Hän tahtoi kärsiä yksin, ja kärsiä perin pohjin, sillä tuossa kärsimyksessähän se hänen elämänsä sulouskin oli.
Rauhoitu, rakas Ebbani, sanoi hän sanomattoman lempeästi ja samalla arvokkaasti. Tulen luoksesi kuin kummitus yön hiljaisuudessa, ja Jumala tietää, etten tule iloisin tuntein.
Septimius vain nyökkäsi, mutta ei virkkanut sanaakaan; samaa äänettömyyttä kesti yhä edelleen. Pompejuksen noustua maalle pisti Septimius takaa ja Akillas edestä päin häntä miekallaan. Tuntien kuoleman olevan jo varmana veti Pompejus levollisen arvokkaasti togan kasvoillensa ja laskeutui kuolemaan rannalle.
Kuulepas, Musti, kysyin kerran häneltä. Milloin sinä oikeastaan rupesit toden teolla ajattelemaan? Minä olen ollut ajatteleva koira hamasta nuoruudestani, virkahti Musti arvokkaasti. Sen kyllä uskon, vastasin hänelle tulevalla kunnioituksella. Mutta sinun ensimmäinen itsetietoinen ajatuksesi? Mikä se oli? No niin, aivan varhaisinta nuoruuttani minä en luonnollisesti muista oikein.
"Minä tulin tänne, käskyn mukaan päivä työlle." "Hm, päivätyölle. Tiedäthän mitä päivätöitä nämät ovat. Jokainen tahtoo näissä nähdä tuttavansa ja ystävänsä." Väki-joukko alkoi jo tulla levottomaksi. Se oli valmis työhön ja oli tottunut alkamaan sen isännän käskystä, joka tavallisesti ennen oli lausunut sen käskyn lyhyesti ja arvokkaasti.
Olihan nyt kerran Eskollekin kirkas päivä koittamassa, hänen täytyi se arvokkaasti ottaa vastaan, eikä suinkaan itse sen loistetta hämmentää. Mutta ihmisluonto on heikko; siis ennen kaikkia: vaiti! Muuten, jos hänen salaisuutensa joutuisi maailman suuhun, ei hän voisi olla varmana mistään, itsestään kaikkein vähimmin. Kauan oli Esko jo näissä mietteissä istunut puistikossa.
Prinsessa kävi sitten arvokkaasti istumaan, mikä sopi hänelle erittäin hyvin, ja käski myös molempien muiden naisten istua, yhden kummallekin sivulleen, jota käskyä nuorempi vieras totteli luonnollisella ja kunnioittavalla ujoudella, mutta vanhempi nainen teeskennellyllä nöyryydellä ja alamaisuudella. Heidän keskustelunsa jatkui nyt niin hiljaisella äänellä, ettei vartija kuullut siitä mitään.
«Ja vaikkapa jäisinkin!» vastasi Louise tyynesti. Eräänä päivänä kerrottiin hänelle erään herran lausuneen: «minä en nouse seisomaan nuoren neidon edessä, joka ei ole vähäsen veikistelevä.» Hyvin arvokkaasti Louise vastasi: «Hän istukoon!»
Leijonan isäntä käveli mahtavin askelin poikki ja pitkin isossa tuvassa ja sanoi arvokkaasti: "Tämänkin kohtauksen täytyy kärsiä kuin mies". Vähältä piti, ettei hän sanonut: kuin kunnianmies. Leijonan emäntä itki, parkui ja valitti: hän ei ollut koko asiasta tietänyt mitään, ja vannoen hän vakuutti, että hän ottaisi kuoleman päällensä.
Maalaisemännästä on tällainen menettely ilmeinen ihme... Eipä hän malta olla kysymättä, pelkääkö Kukkelman kellon menevän rikki? Sakris vastaa arvokkaasti ja merkitsevästi: Kuinka..? Minä olen jemtti ... aina jemtti mies... Kahdeksantunnin työpäivä..! Täti nostaa nenäänsä. Kahdeksantunnin työpäivä on jälleen seikka, jota hän ei saata ymmärtää ... ei varsinkaan, kun työ on urakka.
Päivän Sana
Muut Etsivät