United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinkas sitten, jatkoi Kovanen innostuneena. Käskin asian johdosta ylimääräisen kuukausikokouksen. Nyt jos milloinkaan, ajattelin, tulee ne hämmästyttää tällä nerokkaalla ajatuksellani. Kolme yötä ja kolme päivää nukahtamatta valmistin esitystäni tästä tärkeästä kysymyksestä. Mielihyvikseni sain nähdä kun kaikki jäsenet saapuivatkin paikalle. Alotin seuraavasti: Arvoisat aateveljet!
Sitäpä minä haluaisin nähdä kuka minulta suun tukkisi, siihen ei kykene ainakaan minun arvoisat aatesisareni, jotka eivät itsekään ole oppineet vaikenemisen taitoa. Vaan jopa sietää lähteä, hyvästi, kaunis Liisa, hyvästi kaikki! Toisetkin kuuluivat sanovan hyvästinsä ja myymälän ovi sulkeutui jälleen pienen ovikellon iloisesti kilahtaessa.
Ja minä pelkään, että ennen aamua täälläkin on oleva hirveä myrsky. "Nämät olivat viimeiset sanat, jotka James Lawrence kirjoitti, arvoisat herrat.
Salin toiseen päähän oli laitettu sievä puhujasija nuorista kuusen näreistä ja havuista. Kun väki kokoontui arpajaisia viettämään, ei tietty aavistaakaan, kuka pitäisi puheen. Nytpä liehahti puhujasijan havu-ovi auki, ja siihen ilmestyi Lukulan Iikka. Jalona, korkeana seisoi hän tuossa; hänen kasvonsa olivat tyynen ja rauhaisan näköiset, ja hän alkoi seuraavan puheen: "Arvoisat kansalaiseni!
Vieläpä koetti kylän kauppamies pitää puhettakin, aivan kuin ylhäisten häissä, mutta pahaksi onneksi rupesi siihen puuhaan niin kovin myöhään, että kieli ja sääret olivat ennättäneet pehmitä liiaksi. Puoli kymmentä kertaa hän lykkäsi kieleltään »arvoisat» sanan päätä ulos, mutta se palautui aina puolitiestä takaisin. Puheenpito loppui siihen ja puhuja painui penkille.
Minä olen saanut katsoa niihin kasvoihin, joista säteilee rakkaus, puhtaus ja hartaus; saanut kuulla hänen sanojansa, kun kansa seisoi hänen ympärillänsä niin hiljaa, ettei hengenvetoakaan kuulunut, ja kuunteli hänen nyt jo heikkoa ääntänsä. Minä olen saanut vastaan ottaa hänen siunauksensa ja tuntenut hänen arvoisat kätensä hellästi koskevan pääni lakea.
Ensimmäisen maljan esitti opettaja isänmaalle ja puhui siitä tulesta, joka hehkuu isänmaan ystävän povessa ja joka oli saattanut hänetkin lähtemään opin tielle ja uhraamaan kuntonsa isänmaan alttarille niin, joka oli nytkin koonnut nämä arvoisat kansalaiset "tämän maljan ympärille." Isänmaan puolesta vastasi, pitkien verukkeiden ja kehoitusten perästä, herra tohtori.
Oh, vahinko ei voi olla suuri, sillä kaikki huonekakut voivat olla korkeintaan viidensadan riksin arvoisat muutamia sini-maalattuja sohvia ja muutamia kiivu-pöytiä, se ei voi olla suuri vahinko. Minä luen teille kirjeen. Hm. "Rakas lanko!" Nyt luki patruuna lavean kertomuksen tulipalosta. He asuvat akka Helmerin luona ... niin, hm...
MENENIUS. Sodassa muistakaa hän kasvanut on Siit' asti kuin hän miekkaa jaksoi kantaa. Ei sanojaan hän seulo: jauhot, liidet Sekaisin hämmentää hän. Minun suokaa Hänt' etsiä; ma takaan, että saapuu Sovussa laillisesti vastaamaan hän Uhalla hengen. 1 SENAATTORI. Arvoisat tribuunit, Se keino ihmismäinen on; tuo toinen Verinen olis liiaks; eikä tiedä, Mik' olis loppu.
Kuulkaa miehet ja arvoisat vieraat... Mutta melu oli jo niin suuri ja huone savua niin täynnä, ettei toinen toistaan kuullut eikä nähnyt. Vallesmannin ääni oli sitä paitsi aivan käheä, niin etteivät sitä kuulleet muut kuin aivan vieressä seisojat. Joku kiskaisi häntä hihasta, ja hän unohti Hellmannin ja jätti hänet seisomaan oven suuhun.