United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !


Minä huomasin sen ja kiiruhdin Leenalle kertomaan kuulleeni Marin illalla sanovan Aarolle, että hänestä olisi niin turvallista alkaa omanoksaista elämää, jos te lähtisitte heidän kanssaan Järvimaahan. "Mitä arvelette siihen?" kysyin sitten häneltä. "Jumalalle olkoon kiitos", sanoi Leena, "sillä Hän se on, joka minulle noin mieleisen turvapaikan on valmistanut.

"Sen perästä mitä nyt olen tehnyt", virkkoi hänelle kuningas, "ja sen perästä kun puheen-alaiset tilukset lahjoitukseni kautta ovat tulleet tuolle luostarille osaksi, olen siis, niinhän te arvelette, pyhä isä, siihen määrään meidän Pyhän

Sitte hän kääntyi minuun ja hänen selittämätön katseensa, punastuvat poskensa ja hymyilevät huulensa vaikuttivat aivan hurmaavasti, kun hän jatkoi: »Mitä arvelette, jos sanon, että asia riippuu teistä itsestänne?» »Minustakokysyin ihmeissäni. »Kuinka se on mahdollista?» »Herra West, nyt menee kaunis kappale hukkaan». Se oli hänen ainoa vastauksensa.

Ja silloinpa, kuulkaas, hän kierteli raitteja sekä syrjäsolia myöten tavallisen laulutytön seurassa; tytön vasu ja viulu oli hänellä toisessa kädessä, toisesta käsikynkästä riippui itse kaunotar. Mitä te arvelette, armollinen herra?

Ja vaikka ette kaikki, Mun ystäväinnäin, nähkääs, puhuu vatsa, 1 KANSALAINEN. No niin, ja sitten? MENENIUS. »Vaikka ette kaikki Voi nähdä, mitä kullenkin ma annan, Niin saatan toteen näyttää, miten multa Te saatte mehun kaikesta, mut mulle Jätätte perkeet vaanMit' arvelette? 1 KANSALAINEN. Sep' oli vastaus. Entä sovitelma? MENENIUS. Senaatti Rooman on tuo hyvä vatsa.

XXXV. Kun Sokrates oli tämän lausunut, tuli pitkän hetken äänettömyys, ja Sokrates itse istui, kuten näytti, vaipuneena ajatuksiin puhuttujen johdosta, ja niin ikään useimmat meistä. Mutta Kebes ja Simmias puhuivat vähän keskenänsä. Kun Sokrates tämän huomasi, kysyi hän heiltä: "Mitä arvelette", sanoi hän, "keskustelustamme? Eihän tuntune se puuttuvaiselta?

Mitäs arvelette, pojat, jospa jättäisimme tuomion ja antaisimme Anteron marssia taisteluun pohjalaisten kunniarikkaassa, paljon kokeneessa univormussa ja näyttää katuvansa ajattelemattomia sanojaan sekä voittaa takaisin, mitä oli nyt juuri kadottamaisillaan

Lopuksi nyykäytti hän päätänsä monta kertaa: "Niin, niin, koska te niin arvelette, rakkaat ystävät, niin täytynee mun kaiketi koettaa sanoa se hänelle". Se helpoitti nähtävästi suuresti muitten mieltä, ja nyt vasta rupesivat hyvin hartaasti keskustelemaan suolan hinnoista. Kippari Randulfin pieni talo oli korkealla ja näköalana oli sekä kaupungin lahti että vuono.

Karénin rouva oli aivan hämmästyksissään ja toinen rouvasihminen katseli semmoisella muodolla, joka merkitsi, että mitä ihmettä! Pitkän äänettömyyden perästä kysyi Karénin rouva: »No mitä te itse arvelette?» »Hyvä kai se Aappo raukalle olisi päästä hyvien ihmisten turviin, siellähän ei olisi hätäpäivää

*Rebekka*. Useammat alhaiset ihmiset kääntyvät kai kernaimmin häneen, kun ovat joutuneet pulaan. *Matami Helseth*. Hm, kyllä ne vaan muutkin kuin alhaiset ihmiset . Mitenkä? Sellaisetkin ihmiset, joista sitä ei voisi edes uskoakkaan, neiti! Niin, te vaan arvelette, matami Helseth. Sillä ettehän *te* voi olla ihan varma noista asioista.