Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
»Taisivat olla kaikki?» kysyi kanttori. »Kaikki», myönsi emäntä. »Kaikki? E hei toki!» huudahti Mikko. »Kaikki ne ovat, ei minulla ainakaan muuta ole», vakuutti emäntä. »No älkää nyt piruja... Laittakaa paikalla esiin tänne ne velkakirjat!» »Mitkä velkakirjat?» Samassa tuli Annikka sisään papereita kädessä. »Mitä Mikki nyt huutaa?
Voi jospa hänen mieleensä astuisi joku ilmestys taivaasta, niin ihana, että se haihduttaisi kaiken muiston Annikka Lylestä! Sen te, Menteith, kenties katsotte mahdottomaksi? No hyvä, käykäämme siis kumpikin omaan palvelukseemme, te Cupidon, minä Marsin.»
Ja teilläkin, korkea herra, on sama ansio, kun olette suuresti auttanut minua pelastamaan henkeni, joka olisi melkein mitätön, jos ei siitä olisi mitään hyötyä sen pelastajille.» Näin puhuen Annikka kävi istumaan samalle penkille, jolla Allan Mac Aulay istui, mutta asettausi kuitenkin vähäisen syrjemmäksi.
»Tämä on ensi kerta, kun olet minua rakkauden puutteesta moittinut», itki Annikka. »Olethan minun oma veljeni pelastajani suojelijani voinko olla sinua rakastamatta? Mutta synkkä hetkesi lähenee, anna mun tuoda harppuni »
»Toivon, ettei sitä tarvitse», sanoi Annikka huolissaan. »Tämä puuska on ollut pitkä eikä luultavasti tule pian uudestaan. Hirmuista on katsella tätä luonteeltansa jaloa ja rakastettavaa miestä tämmöisen hellittämättömän taudin vallassa.» Hän puhui hiljaisella äänellä, niinkuin ainakin salaisista asioista puhuttaessa.
Kamarissa oli huono järjestys, epämiellyttävä haju ja vahvasti likaa. Kyllä Annikka toisinaan tahtoi sitä tuulettaa ja siistiä. Mutta kun vanhat sitä pitivät niin pahana, eivätkä viihtyneet siellä, ennen kuin järjestys oli taas ennallaan, niin tyttökin kävi välinpitämättömäksi. Vaikka ulkona oli lämmin ilma, makasi isäntä kuitenkin raskaitten, loimivillaisten vällyjen alle peitettynä.
Mutta kauvan ei Annikka saanutkaan hautoa näitä peloittavia mietteitänsä, sillä ne keskeytyivät ritari Dugald Dalgettyn astuessa sisään. Helppo on arvata, ettei tämä herra niissä oloissa, joissa hän oli elämänsä viettänyt, ollut juuri oppinut hienompaa taitoa naisten kanssa seurustelemaan.
Suutari oli ruvennut uudestaan neulomaan ja Jaakko Jaakonpoika kopisti hopeahelaisestaan suutarin työpöydännurkalle poroja suu aivan leveässä naurussa ja sanoi: Kyllä ne akat osaavat. Veli kysyi: Etkö sä, Annikka, rupea naisten agitaattoriksi? Mutta nyt juuri kaatoi vuoden vanha poika piimäkupin pöydältä lattiaan vähän vanhemman veljen niskaan, joka oli piehtaroinut pöydän alla.
Tämän korean puheen hän piti vielä toistamiseen; ja kun Annikka ensi kerralla oli tuskin kuullutkaan häntä eikä toisella kerralla ymmärtänyt, täytyi hänen ryhtyä selittelemisiin.
Annikka Lyle on aina osannut päästää lumouksesta Allanin synkän hengen ja kukaties veljeni muuttuisi naimisen kautta enemmän tämän maailman ihmiseksi?» Kiireesti keskeytti Montrose tämän pilvilinnan rakentamisen, ilmoittaen hänelle, että neiti Annikka jo oli saanut kosijan ja mennyt kihloihin, ja että hän oli isänsä suostumuksella nyt kohta vihittävä Aulayn sukulaisen Menteithin puolisoksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät