Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
»Annikka», sanoi hän, »sinä tiedät aivan hyvin, kuinka huonosti sanasi sopivat yhteen minun tunteitteni kanssa. Mutta sinä väärinkäytät valtaasi minua kohtaan, ja iloitset lähdöstäni, toivoen sillä pääseväsi vakoojasta, joka väijyy sinun ja Menteithin seuranpitoa.
»Noutakaa Annikka Lyle harppuineen tänne», käski Angus, kuiskaten muutamalle palvelijalle. »Ja seuratkoot minua ne teistä, hyvät herrat, jotka eivät vuorelaisaamiaista kammo.» Kaikki seurasivat kohteliasta talonherraa, paitsi kreivi Menteith, jääden yksin seisomaan erääseen niistä syvistä komeroista, joita oli seinässä jokaisen ikkunan kohdalla.
Annikka Lyle on tietämätöntä sukuperää sodassa saatu vanki luultavasti jonkun alhaisen metsäsissin tytär Mac Aulayden armeliaisuuden elätti.» »
»Kuulkaa tuota!» virkkoi Ranald. »Se on suuri lupaus Diarmidin pojan lupaukseksi! Ja te, jalo thane huhu leirissä hokee, että mielellänne antaisitte elonne ja tavaranne maksuksi, jos saisitte tietää, ettei Annikka Lyle olekaan rosvon tytär, vaan peräisin suvusta, joka teidän silmissänne on oman sukunne vertainen. No, olkoon menneeksi!
»Kumminkaan en tahtoisi sekoittaa teidän sielunne sointua, Annikka», sanoi kreivi Menteih, »vaikka tuloni muuten kyllä synnyttänee sekamelskaa. Serkkuni Allan tarvitsee laulunne ja soittonne apua.» »Pelastajani», virkkoi Annikka Lyle, »saa täydellä oikeudella vaatia vähäisen taitoni apua.
»Jos asia niin on», virkkoi Angus Mac Aulay, »niin täytyy antaa väelleni muutamia käskyjä ja pitää huolta siitä, että Annikka Lyle saa täydessä turvassa matkustaa kanssamme. »Annikka Lyle!» toisti Dalgetty. »Onko hänkin mukana tällä sotaretkeltä?»
Annikka, astuen sisään semmoisena kuin häntä tässä on kuvattu, hymyili ja punastui, kun kreivi tuli piilopaikastaan ja lempeästi toivotti hyvää päivää. »Ja hyvää päivää teillekin, korkea herra», vastasi tyttö ja antoi kättä ystävälleen. »Harvoin olemme viime aikoina saaneet nähdä teitä täällä, ja pelkäänpä, etteivät ne ole rauhan hankkeita, minkä vuoksi olette tällä kertaa tullut.»
»Saattaisiko olla totta, mitä tämä mies puhuu?» virkkoi Annikka Lyle, joka tuskin tajusi, mitä sanoi; »vai onko se jotakin outoa hourausta?» »Tyttö», vastasi Ranald, »jos olisit kauemman aikaa elänyt meidän joukossamme, niin olisit paremmin oppinut eroittamaan totuuden oikean äänen.
»Sun ei tule tutkia eikä mun tunnustaa! Kun ne siinä nyt ovat joka ikinen lappu, niin mitä sinä sitten vielä tahdot meiltä?» Annikka rupesi itkemään.
»Otanko esille harpun?» kysyi Annikka pelokkaalla äänellä; »onko onko varjo peittänyt sielusi?» Allan ei vastannut, vaan sen sijaan talutti Annikan huoneen ikkunan luokse, jonne tappelutanner näkyi kaikkine kauhuineen. Siellä makasi tiheästi kuolleita sekä haavoitettuja; ja par'aikaa puuhailivat siellä rosvot, riistäen vaatteita sodan ja klani-päälliköittensä kunnianhimon uhreilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät