Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Se huoli ja tarkkuus, jolla Annikka Lyle oli johtanut palvelijoittensa ynnä muiden naisten hoitotointa, oli ollut suureksi hyödyksi tässä tuimassa sodassa. Ja kernaasti hän oli antanut apuansa sekä omille että vihollisillekin, mille se milloinkin oli enimmin tarpeellinen.
Minä olen siis, hartaan pyyntösi mukaan, lähettänyt neiti Annikka Lylen hoitamaan Ardenvohrin herran haavaa, vaikka tosin en voi käsittää, mitä hyötyä sinulle siitä on, että hän niin tekee. Muistan kyllä, että kerran mainitsit jostakin heidän välillään olevasta sukulaisuudesta.
Pian sen perästä tulla tepasti Annikka Lyle sisään hän, jota kreivi Menteith sangen hyvällä vertauksella oli sanonut sievimmäksi pikku keijukaiseksi kaikista, jotka Skotlannin kanervikkokankailla tanssivat kuutamolla.
Jos joku saisi talon, vaatisi Mikko varmaankin kohta rahat, ja kenelläpä niitä tähän aikaan oli. Mattia odotettiin. Mutta kun ei sitä illallakaan alkanut kuulua, lähti Annikka Hautalaan ensi kerran sen jälkeen kun Matti oli hänelle kihlat tuonut. Kuumetauti oli vienyt Hautalan Jannenkin vuoteelle. Hän oli jo maannut viikonpäivät eikä parantumisesta ollut mitään tietoa.
Ja nyt Annikka katseli häntä sulalla kauhistuksella, johon hänellä, joka niin hyvin tunsi Allanin mielenlaadun sekä edellisen elämän, olikin täysi syy. Jos hänen mielensä olikin muissa suhteissa jaloa lajia, niin oli kuitenkin yleiseen tietty asia, ettei Allan koskaan voinut saada himojensa hurjuutta hillityksi.
»Kenneth», lausui vanha rosvo, »kuule isäsi isän sanat! Muutama saksilaissoturi ja Allan Verikäsi läksivät vähän aikaa sitten tästä leiristä, mennäkseen Caberfaen maakuntaan. Vainoo heidän jälkiään niinkuin hurtta haavoitettua metsäkaurista ui järvien poikki kapua vuorien yli samoa saloja myöten älä levähdä, ennenkuin olet heidät saavuttanut.» Pojan muoto tuimistui ukon näin puhuessa, ja käsi tarttui puukkoon, joka oli pistetty hänen repaleisen plaidinsa pitimenä olevan nahkahihnan taakse. »Ei!» lausui vanha mies; »sinun kädestäsi hänen ei pidä saaman surmaansa. Epäilemättä he tiedustelevat sinulta sanomia leiristä sano heille, että Annikka Lyle, harpunsoittaja, on havaittu Ardenwohrin herran lapseksi; että Menteithin thane aikoo ottaa hänet vaimoksensa papin edessä; ja että sinut on lähetetty kutsumaan vieraita häihin.
Mutta jos samassa saattaisi julistaa hänet Menteithin kreivin kihlatuksi morsiameksi tahi vihityksi vaimoksi, jonka liiton perustuksena oli hänen alhaisuutensa aikana syttynyt rakkaus, niin siinä olisi vakuutus maailmalle, että Annikka oli kaikkina aikoina ollut nykyisen korkean säätynsä arvoinen.
En sitä ilmoita teille rakkaudesta oli aika, jolloin olisin myönyt tämän salaisuuden vapauteni hinnasta; nyt ostan sillä jotakin, mikä on vapautta ja henkeäkin kalliimpaa. Annikka Lyle on Ardenvohrin ritarin nuorin, ainoa henkiin jäänyt lapsi, joka yksinään säilyi silloin, kun kaikki muu hänen isänsä linnassa muuttui vereksi ja tuhaksi.»
»Jumalan kiitos!» sanoi hän istuttuansa hiljaa hetken aikaa, siksi kun harpun viimeisetkin sävelet olivat lakanneet väräjämästä, »sieluni ei ole enää pimitetty sumu on hengestäni lähtenyt.» »Sinun tulee, Allan serkku», virkkoi kreivi Menteith, »synkkämielisyytesi onnellisesta selviämisestä kiittää yhtä paljo Annikka Lyleä kuin Jumalaa »
Sinä et rakasta minua, Annikka sinä rakastat Menteithiä hän rakastaa sinua ja Allanista sinä et huoli enempää kuin noista raadoista, jotka tuolla makaavat kankaalla.» Ei ole luultava, että tämä kummallinen puhe olisi sille, jota puhuteltiin, ilmoittanut mitään uutta. Ei ole sitä naista, joka samoissa oloissa eläen ei olisi jo aikaa sitten arvannut rakastajansa mietteitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät