Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Jalossa mielessä, semmoisessa kuin teidän, serkkuni, liikkuu sitävastoin tuhansia tunteita, jotka eivät pysty tuon miehen sydämeen enempää kuin luoti hänen haarniskaansa ja niitä kaikkia tunteita täytyy ystävän hellästi pidellä neuvoja antaessansa.» Sitten, yht'äkkiä kääntäen puheen toiseen aineeseen, hän kysyi, milloin Menteith oli viimeksi tavannut Annikka Lylen.
Aikomukseni oli puukolla surmata Allan Verikäsi, jota meidän heimokuntamme vapisten muistelee, ja sitten ottaa vastaan minulle sallittu kohtalo. Mutta juuri kun käteni tapaili tikarin kahvaa, näin Annikka Lylen. Hän helisti harppuansa ja rupesi laulamaan muutamaa Sumun Lasten laulua, jonka oli oppinut meidän keskellämme asuessansa.
Monesta syystä oli välttämätöntä, että Angus Mac Aulayn, joka oli niin kauan ollut Annikka Lylen hyväntahtoisena suojelijana, piti saada tieto, mikä muutos oli tapahtunut hänen ottosisarensa onnessa, ja lupauksensa mukaan Montrose siis ilmoitti hänelle nämä merkilliset tapaukset.
Mutta Sumun Poikien kertomukset olivatkin aivan mutkattomat, tarkat ja kaikissa asioissa keskenään yhtäpitävät. He mainitsivat omituisen luoman, jonka tiedettiin olleen herra Duncanin lapsessa ja jonka nyt myös havaittiin olevan Annikka Lylen vasemmassa olkapäässä. Myös muistettiin hyvin, että kun muiden lasten kurjat tähteet korjattiin, ei tästä lapsukaisesta ollut löytynyt mitään jälkeä.
»Mitä pirun musiikkia mulla olisi», vastasi Mac Aulay, »paitsi rakkopillinpuhaltajaa, joka on puhaltanut itsensä melkein loppuun kunnianhimoisessa kiistassa kolmen virkaveljensä kanssa. Mutta voinhan sentään lähettää Annikka Lylen harppuineen.» Ja hän läksi käskemään tyttöä sinne.
Ja sinulle, sievä neiti», hän kääntyi Annikka Lylen puoleen, »minä annan tämän pienen muistokalun palkinnoksi siitä, että olet jälleen heruttanut lähteen, joka oli jo monta vuotta ollut kuivana.» Näin sanoen hän astui ulos kamarista ja käski kutsua palvelijansa.
Minä olen siis, hartaan pyyntösi mukaan, lähettänyt neiti Annikka Lylen hoitamaan Ardenvohrin herran haavaa, vaikka tosin en voi käsittää, mitä hyötyä sinulle siitä on, että hän niin tekee. Muistan kyllä, että kerran mainitsit jostakin heidän välillään olevasta sukulaisuudesta.
»Se lupaus ei petä», virkkoi vanginvartija, »kun vain voit näyttää toteen, että tyttö on elossa, ja osoittaa, mistä hänet löydetään.» »Darlinwarachin linnasta», sanoi Ranald Mac Eagh, »Annikka Lylen nimellä. Usein ovat heimokuntalaiseni, käytyänsä jälleen omilla metsillämme, kertoneet hänestä, eikä ole pitkä aika siitä, kun minäkin omin vanhoin silmini hänet näin.»
Dalgetty saattoi hyvin juhlallisesti Annikka Lylen sairaan kamariin, jossa ihana lääkäri hämmästyksekseen tapasi myös kreivi Menteithin. Hän ei voinut estää poskiaan lentämästä tulipunaisiksi, kun näin arvaamatta näki ihailemansa miehen. Mutta hämmästystänsä peittääkseen Annikka rupesi kohta tutkimaan Ardenvohrin herran haavaa, ja pian hän huomasi taitonsa siinä olevan aivan hyödyttömän.
Mutta minä» jatkoi hän, »minä sanon kuitenkin vielä kerran, että tämä ase se on: tämänkaltainen ase», hän koski tikarinsa kahvaan, »tuo sinulle surman.» »Sillä välin», virkkoi kreivi Menteith, »sinä, Allan, olet karkoittanut kaiken veren Annikka Lylen poskipäistä. Jättäkäämme siis tämä puhe, ja lähtekäämme katsomaan semmoista, jota kumpikin käsitämme sotavarustustemme edistymistä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät