Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Hän tahtoi nähdä häntä ennen kuolemaansa, ja... Jumalani, voittehan kuvitella itsellenne ... missä Annette taitaa alkaa ja lopettaa hänen kanssansa? Hän asettautui pitämään puhetta, hänen tulisi aina muka pitää Jumala silmäinsä edessä, joka kuului niinkuin me emme olisi tyttöä hyvästi kasvattaneet.
Juokse heti Annette katsomaan mitä on tapahtunut, mutta tule heti paikalla takaisin kertomaan minulle raukalle, jonka Herramme on kurittanut kivulla ja tuskalla, no mene toki sen vetelys!»
Jokainen sellaisen kylmän sielun uhraus on liian paljon". "Ja ... ja", alkoi Annette, "se ilahutti mieltäni tänään ensi kerran, kun olen köyhä lapsi tunturilta. Se on hänen köyhyytensä ja rikkaus, jonka te, hyvä äiti, olette luvanneet minulle, joka meidät eroittaa ... ottakaa takaisin lahjanne!" "Mitä sinä sanot?
Dora katsoi sen ainoaksi tunteitten rikkomistavaksi, jonka hän huomasi joka päivä kalvavan ystävänsä mieltä. Hän kertoi kaikki. Kertomus loppui; mutta Annette vielä istui ja ikäänkuin kuunteli. "Nyt se on loppunut," sanoi Dora läähättäen. "Niin, se on loppunut, kun minä vaan uskoisin historian. Minä epäilen sitä, minä kysyn Hjalmarilta."
"Ei mikään taito, hyvä Annette, ole hyödytöntä." "Niin, se on sinun mielenjohteesi, Hjalmar, mutta ei minun... Mutta siitä kylliksi, minä rakastan sydämellisesti äitiäni, ilkeää veljeänikin, tuota häijyä ihmistä, joka vertaa minua puulusikkaan ... mutta koko elämäni eroittaa minun hänestä. Usko minua, vaikeata on tuntea itsensä pois asemastansa ja minä en vielä ole kesyttynyt rikkaitten saleihin.
"Kun Hjalmar saa tämän kuulla, hän joka tietää miten minä inhoan Svaningia, ajattelee hän: Annette oli kuitenkin kohtaloansa parempi." PERINT
"Sinä olet tyytyväinen kohtaloosi, armas Annette". "Olen niinkin, tietysti minä olen tyytyväinen, mamma... Hyvä mamma, ette saa luulla minua tyytymättömäksi". "Sinä olit kenties loistavin koko pidoissa; olipa tosiaankin hauska nähdä miten perhoiset kieppuivat meidän pikku ruusun ympärillä", sanoi kamreeri ylenmääräisessä isän ilossansa. "Minun ympärilläni, pappa kulta!
"Jumala siunatkoon teitä, rakkaat lapseni!" sanoi mummo kuumain kyynelten juostessa pitkin hänen kasvojansa. "Jumala siunatkoon teitä ja suokoon sinulle mielen tyyneyttä, tyttöseni! Tule hyväksi puolisoksi ja äitiksi!" "Niinkuin itse olette olleet, rakas mamma," lisäsi asessori, suudellen hänen kättänsä. "Minä tarvitsen olla yksinäni," sanoi Annette. "Hyvästi, mamma, hyvästi, herra asessori."
"Hän mahtaa olla kummallinen herra," muistutti Dora, "Sillä minä näen sinusta että hän on vastannut tyhmästi, tuo häijy ihminen. Kenties, sentähden kun hän on mies, on se hänen kunniaansa hirmuisen lähellä... Vai niin, hän ei tahdo jälleen hyväksi?" "Kyllä hän on hyvä, mutta hän on oikeassa." muistutti Annette, "hän on oikeassa."
"Mutta olettehan te itse sanoneet, ettei minulla ole perinnön oikeutta, ja silloin on Annettella sitä vähempi. Annette on hyvä, jalo tyttö: hän ei kaipaa yltäkylläisyyttä, jossa olemme eläneet. Luultavasti minä kärsin siitä enemmin, mutta ei mitään minulle tiettyä vääryyttä saa painaa Millerin rintaa hänen herätessään Jumalan tuomiolle ... ei, niin ei saa tapahtua."
Päivän Sana
Muut Etsivät