Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Annettu Valdemarsborg'issa 2:na päivänä Maaliskuuta vuonna, Kristuksen syntymän jälkeen, yksituhatta kuusisataa ja viisikymmentä ja kaksi. Andreas Olivesköld.
Anna minulle keppi! Sinä voit hankkia itsellesi toisen! Hän juoksi kappaleen matkaa, seisahtui, mietti hetken, palasi pojan luo ja antoi hänelle kepin ja käden yht'aikaa. Hyvästi Andreas, minun täytyy palata kartanoon lukemaan Henrikin kanssa. Uh! Etkö kärsi lukemista? En! Etkö kärsi Henrikiä myöskään? En kärsi häntä! Ellen kääntyi ja juoksi kotia täyttä laukkaa.
Sill'aikaa oli Andreas saapunut kartanoon ja oli, vähän aikaa etsittyänsä, vihdoin löytänyt Lypsäjä-Tiinan. Ellen ei voi astua, hän makaa siellä lehmien keskellä! kertoi hän. Mitä, onko hän puskettu kuoliaaksi! huusi piika. Hra Jansen meni samassa ohitse, kuuli huudahduksen ja karkasi hämmästyneen pojan kaulukseen kiinni. Sinä löntti. Nopeasti, missä hän on?
Tämä nukkui vanhempainsa keskellä pienoisessa sängyssään. Andreas Thorsen katseli ainoastaan tuota valkoista päänalaista ja lapsen päätä, jota valaisi talikynttilän himmeä valo.
Siinä liikkui vaunuin pyöriä ja hevosen-jalkoja. Hän istui ja torkkui vaunuissa isänsä vieressä ja avara kangas näkyi liikkuvan ylösalas. Isä kutsui häntä nimellä ja antoi hänelle ohjakset. Hän tarttui niihin ja heilutti piiskaa. Pappi ja tohtori juoksivat pois tieltä. Hän katsoi niiden kasvoihin ja ne olikin Henrik ja Andreas.
Hänen omat huulensa olivat jääkylmät. Silloin kuului laukaus, vaikka epäselvästi, ikäänkuin ovea olisi paiskattu kiinni suljetussa huoneessa. Molemmat säpsähtivät. Ellen kuiskasi Henrikin korvaan Mitä Andreas sanoi? "Jumala siunatkoon neiti Elleniä!" Juokse siis! tänä yönä et ole ollut täällä! Tohtori seisoi kamarissa Ellenin luona seuraavana päivänä.
Minä olen kumminkin ollut rakas sinulle, niin rakas!" Andreas Thorsenin vaimo oli kuollut, kun kreivi Vasilin pulkka seisattui kanttorin asumuksen edustalle. Veren näki hän lumella, kuolleen kasvot näki hän myös, hän tunsi ne jälleen, ja nuo kolme, jotka hänen ruumiinsa ympärillä seisoivat. He silmäilivät häntä.
Hän juoksi ulos portista, poika itkien hänen jälessänsä. Ei hän olekkaan täällä! huusi kartanonhaltija, kun olivat saapuneet aidan viereen. Poika seisoi aivan epätietoisena ja pisti ruskeat rystösensä silmä-kuoppiin. Minä puin sinut oljiksi, poika, jos et saa suustasi sanoja. Missä on Ellen, mitä on tapahtunut? Liina, joka nyt myöskin oli ehtinyt paikalle, pelästyi yhtä paljon kuin Andreas parka.
Eräs haaveksiva ylioppilas joutui aivan epäsuosioon, kun kerran koetti lähestyä Ellen'iä matkoillansa, vieläpä jälestäpäin kirjoitti runoelman hänestä, jotta tohtori sai taistella ristityttärensä puolesta, kunnes viimein väsyi ja vetäysi pois tuosta muuten vieraanvaraisesta talosta. Andreas ei ollut oikein iloinen asemastansa.
Talvella taas, kun aurinko ei silmiä vaivannut, kävi hän joko paljaalla päällä, taikka pienessä myssyssä, joka oli reunustettu joutsenen utuvilla ja jonka Andreas oli hänelle lahjoittanut; se soveltui hänelle niin erinomaisen hyvin että olisi voinut luulla hänen valinneen sen tarkoin mietittyänsä sen etuja ja vaikutusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät