Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
En vielä koskaan ole epäillyt sinua, minä olen sinua rakastanut ja odottanut sinua." "Sittenpä kuolen mä iloisena. Vapahtaja, jot' olet minut opettanut tuntemaan, on nyt minut kotihin saattanut. Anna veren vuotaa, Andreas, anna sen vuotaa, onhan se sinun tähtes, sinun edestäs. Minä olen saanut pelastaa sinun henkes! Anna nyt minun saada näin kuolla!
Ellen sai oksan käteensä ja löi sillä rohkeimman kuonolle. Viimeiseksi tuli paimenpoika karjan jälessä. Hänen nimensä oli Andreas ja hän oli vasta ollut vähän aikaa kartanossa. Etkö sinä voi ajaa lehmiä paremmin? huusi Ellen pojalle. Tämä katseli häntä suu avoinna eikä käsittänyt miks'ei hän noussut ja mennyt pois tieltä. Minä olen loukannut jalkaani enkä voi astua! sanoi Ellen.
Mutt' Andreas Thorsenin vaimo jäi jäljelle seisomaan, kyynäspäällään nojaten portinpieleen, ja tähysteli tuota pois rientävää. Hän ei ollut nähnyt poikaansa, hän oli nähnyt ainoastaan kreivi Vasilin.
Lapsellisessa luottamuksessa pani sentähden kanttori vuosi vuodelta rahoja säästöön; mutta milloin oli summa niin suureksi tuleva kuin sen piti tuleman? Ja André oli jo viidentoista vuoden vanha. "Jumala on kyllä keinon keksivä ja lähettävä ihmeen ajan tullessa," sanoi Andreas Thorsen.
Täm' oli kipua, juur kuolon kamppauksen kaltaista. Hän astui matalaan majaansa; laps itki täällä katkerasti. Hän oli jätettykin pimeään yksinänsä. Andreas meni ja asetti kynttilän akkunalle.
Nyt se on vähän paisunut, mutta minä olen hautonut sitä viinalla ja voin kyllä pelata kuitenkin. Sinun pitäisi olla varovainen. Oletko näyttänyt sen tohtorille? Andreas oli vähän hämillänsä: Jos kerran menee tohtorin luo, niin siellä saa tutustua noiden ilkeäin veisten kanssa! sanoi hän. Se on mahdollista; mutta sinun pitäisi yhtä kaikki näyttää se hänelle kun hän tulee tänne. Hauskaa iltaa!
Hänen päänsä oli muka suuri paksu kirja, lehmät tulivat kääntämään sen lehtiä ja Andreas sai suurella vaivalla niitä pois ajetuksi. Se oli kuumeen houreita. Sitä kesti pari päivää, ja näiden kuluessa isä istui lakkaamatta vuoteen vieressä ja piti huolta siitä, ett'ei Ellen liikuttaisi kipeää jäsentänsä houreissansa. Näin heräsi Ellen eräänä aamuna ja ymmärsi kuinka asian laita oli.
Tiedän että aina ajattelet parastani. Jumala siunatkoon teitä, neiti Ellen. Hyvästi! Ellen katseli vielä hetken aikaa Andreaksen jälkeen kun tämä kulki kanervapolkua myöten; vähitellen hävisi hän tuohon harmaasen vaihtelevaan valoon. Kerran seisahtui Andreas ja rupesi tarkastelemaan jotakin; lieneekö tarkastanut viulua vai kättänsä?
Enkelit lauloivat: "kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, maassa rauha, ihmisille hyvä tahto!" Mutta tämä joulu näytti pikemmin siltä, kuin perkeleen sotajoukot olisivat vetäinneet esille Finmarkenin tundralle helvetin tulta virittelemään. Suru sydämmessä oli Andreas Thorsen lukenut jouluevankeliuminsa ja käynyt levolle.
Että kenraali vapaasukuinen herra Andreas Olivesköld meidän läsnä ollessamme on vakuuttanut, että yllä seisova testamentti, jota emme kuitenkaan ole nähneet, on hänen viimeinen järkähtämätön tahtonsa, ja että tämä tapahtui täydessä ymmärryksen tilassa ja vapaasta tahdosta, todistavat kerrassaan läsnä olleet. Daniel Corylander. Petrus Holstman. Past. Loci. Tuomari. Andreas Corylander. Stud. Upsal.
Päivän Sana
Muut Etsivät