Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
"Useita viikkoja olin vuoteen omana ja vasta lumen lähdön aikana ammuin seuraavan karhun." Näin lopetti kertomuksensa tuo kunnioitusta herättävä karhun ampuja Eero Juhani Mikonpoika Heinäkangas. Vielä myöhään illalla istuimme ja kuuntelimme hänen miellyttäviä kertomuksiansa vanhasta ja nykyisestä ajasta.
"Niin onkin, herra everstiluutnantti! Etenkin Hänen Majesteetillensa tuottanee metsästys suurta huvitusta, hän kun on niin taitava ampuja, jotta kovinta ravia ratsastaissaan aivan helposti ampuu jäniksen juoksussa. Sitä en minä ainakaan pystyisi tekemään!"
Ville, joka vanhana kaartilaisena oli hyvä ampuja pitkiltä matkoilta, pyysi nyt sedältä lupaa saada särkeä heidän patansa palkaksi veneenvarkaudesta. Mutta setä luuli parhaaksi, että miehet pysyivät tietämättöminä aseittemme kantavuudesta. Ei hän myöntynyt Villen pyyntöön silloinkaan, kun yksi miehistä tervehti meitä ampumalla kahdentoista kaliiberin pyörökuulan meitä kohti.
Muista vain ettet ammu tänne päin, vaikka minä joutuisinkin alakynteen, sillä ennemmin soisin kymmenen vihollista uhkaavan minua etupuolelta kuin sinunlaisen ystävän ampua paukuttelevan selkäni takana.» Tunnustin, etten todellakaan ollut mikään mainio ampuja.
Omalla murteellaan hän oli etevä runoilija; hän oli lukenut paljon ranskan ja englanninkielisiä teoksia; oli hyvä onkimies, tarkka ampuja ja verraton miekkailija, niin lyhyellä kuin omalla erikoisella miekallaankin. Hänen vikansa olivat jokaisen huomattavissa, ja minä tunsinkin ne kaikki.
Paimenet ukkoa katsomaan käyvät Pilliä soitellen, Käy hänen luoksensa ampuja metsäst Torvea soitellen, Ja sillonpa piippunsa pilveilee, Niin ukon kuin ampujan uljaan. Sillonpa hymyten kertoilee ukko Ihmei ja tarinoi Metsolan tummista, kaikuvist linnoist, Luolista Vuorelan; Sä kuultelet kanervavuoteella, Ja hongiston kantele kaikuu.
Taas tiikerikö?... Ei vaan ... tyttö! Jäsenet puol'alastomat kuutamossa hohti kuin musta hiili. Pyssy välähteli. Siis ampuja! Kuin kissan liikkehet ja silmät. Paikallensa seisahtui, kun näki miehet. Nauroi, siritteli... Tul' ensimmäisnä Flöjberg tajuihin: »Hänt' tiikeriksi luulin huomaankin, hän satakiel' on.» Hannu sekaantui ja puisti päätään. Mutta eroomaan ei saanut tytöstä hän katsettaan.
PURMO. Jo sanoinkin lähtiessä: Väinö on kovaksi tehty, Ammut, ammut nuoli ei pysty. NUORI JOUKO. Tuon uskotko? Vielä ammun Kohti koiran purtavata. Toiste näytän! SORMO. Näytä, näytä! Mut jos nuoles ei osuisi? Kun otus on oiva, kallis, Ampuja on intoisampi, Kuume hillitön kädessä Se se vie vinohon nuolen. NUORI JOUKO. Eipä lempo vie vinohon. Toiste näytän!
Ampuja on vaatetettu hylkeen nahkaan, kääntelee itseänsä niinkuin hylje ja pitää samaa ääntä kuin hyljekin, jolla menetyksellä hän sitä paremmin pettää hylkeet.
Mutta jos on sana tuo tosi suora ja vilpitön sulta, mennös kuolematonten luo sekä kutsuos joutuin 54 kiitävä Iris tänne ja ampuja kuulu Apollo, vaskenvälkkyvien jott' Iris akhaijien keskeen viestinä käskyn veisi Poseidon-valtiahalle tauota taistelemasta ja kulkea pois kotihinsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät