Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Olen asettanut ne varmaan paikkaan kasvamaan, enkä ota niistä äyriäkään. Ne tulevat kerran Vilholleni hyödyksi, jos hän myöhemmin tahtoo oppia jotakin ammattia, ruveta kauppiaaksi tahi lukea vaikka yliopistossakin. Rahat riittävät kaikkeen.
Ulkomaalaiset, jotka asuvat maassa, vaan eivät ole varsinaisia kansalaisia, nauttivat samoja kansalaisoikeuksia, kuin maan omatkin asukkaat. He voivat harjoittaa mitä ammattia hyvänsä sekä pitää mitä kauppaa ja teollisuusliikettä vain haluavat. He voivat myöskin omistaa maatilan sekä vapaasti ostaa ja myydä sen, ilman erityistä lupaa siihen hankkimatta.
Tiedäthän, minä olin Kulakowin howiräätäli, kelwannenhan kaupungissa edes oppipojaksi." "Simpsa!" sopotti Olga, "rakastaisitko sotamiehen ammattia?" "Josko sitä rakastan? Olgaseni, sinun tähtesi kaikkea, mikä sinulle on mieluista." "Sama ajatus, josta sinulle kirjoitin, on minulla wieläkin. Kapteni L. pestaa tänä iltana wiimeisen kerran sotamiehiä. Tunnetko hänen?"
Aikansa tätä ammattia hänen johdollaan harjoitettuaan meni hän Turkuun, jossa julistettiin nahkurinkisälliksi v. 1831. Piakkoin tämän jälkeen muutti hän takaisin Hämeenlinnaan. Vuoden 1840:n lopulla tapaamme hänet sitten nahkurin lesken Helena Leanderin oikeuksien vuokraajana.
Tyytyväisenä nyt istuin kuskipenkilläni, tyytyväisempänä kuin konsanaan kuningas valta-istuimellaan, enkä enää yhtään pahoitellut palvelijan ammattia, johon olin joutunut, se kun oli hankkinut minulle kaikki, mitä suinkin halasin. Ja mitäs sillä oikeastaan väliä, mikä ihminen on, pappiko, vai tallirenki, vai yliadjutantti, vai maisteri, vai sotapappi?
"No sitten se sujuu kaikki niinkuin käsi hihaan mutta vartokaas, minä annan teille täältä muutamia klopoja noin viisitoista markkaa, niillä pyydän hankkimaan minulle vaatteita, sillä nyt kun muutan ammattia, ei enää ole sovelias julkisuudessa käyttää vanhaa viskapukua." Kantala katseli rahoja, sitten katsoi hän terävästi Mattia silmiin, joka jatkoi: "Varastanut, arvelette kai?
Kasvaen kymmenvuotiaaksi isänsä höyläpenkin lastukoilla ja siitä viisi vuotta kansakoulussa ja kadulla, joka sekin on verraton koululaitos taivas-alla, oli Narcisse jo aikaiseen tuntenut voimakasta vastenmielisyyttä rahvasta ja sen ammattia kohtaan; mutta samalla oli Parisin katu- ja lokaviemäri-elämä kehittänyt hänen mielikuvitustansa ehkä enemmän kuin monta kehittävät matkat vieraissa maissa.
Panisinpa vaikkapa pääni pantiksi että nykyään toimitte sillä alalla. Sanon vieläkin kerran! erehdytte suuresti, vastasi taas Rimpinen naureskellen. Voitte kysyä tässäkin joukossa vaikkapa keneltä hyvänsä ja kaikki todistavat minut olevaksi samaa ammattia!
»Mitäpä minä voisin tehdä!» huudahdin. »Luuletteko ehkä, että osaisin jotakin ammattia tai taidetta, tai olisin yleensä kykenevä johonkin! Vakuutan, että niin ei ole laita. En ole eläissäni ansainnut dollariakaan, en ole tehnyt tuntiakaan työtä. Olen vahva, ja minusta voisi ehkä tulla tavallinen työmies, mutta muuta ei!»
Mutta sitten pimeni kowan kiwun kanssa silmieni walo, niin etten kyennyt enään mitään tekemään. Silloin luulin kaikki olewan lopussa, mutta kun silmieni kipu wähitellen taukosi, sain sen werran näöstäni takaisin, että woin tätä ammattia harjoittaa. Siitä saakka olen tässä seisonut, koettaen ansaita jonkun pennin päiwässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät