Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Herra Jumalani, mikä löytö-lapsi täällä on! kuuli Wappu lausuttavan, ja kun hän avasi silmänsä, oli jo kirkas päivä eikä kukaan muu kuin kirkkoherra itse seisonut hänen edessään. Kiitetty olkoon Jesus Kristus, sanoi Wappu ujosti ja laski jalkansa alas penkiltä. Ijankaikkisesti amen! Lapseni, kuinka sinä tulet tänne, kuka sinä olet ja mikä kummallinen toveri sinulla on?
"Amen!" huusivat useat äänet. Mutta hänen silmiensä loisto kävi yhä kirkkaammaksi ja hänestä virtasi voimaa, majesteettia ja pyhyyttä. Päät taipuivat hänen edessään, ja kun amen-huuto oli vaiennut, jatkoi hän: "Te kylvätte kyynelillä, että te ilolla saisitte niittää. Miksi te surette tämän maailman pahuutta? Maata, Roomaa, kaupungin muureja hallitsee Herra, joka asuu teissä.
Eikä hän sanonut osaavansa sen kauniimmilla sanoilla tervehtää seurakuntaa tänä suurena juhlana, kuin mitä hän alussa oli lausunut ja joilla hän nyt tahtoi tämän Herralle pyhitetyn työnsä lopettaakin, nimittäin: Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyvä tahto. Amen.
Ja saapukoot rukoukseni taivaasen, että siitä lapsesta tulisi hänelle onnea ja lohdutusta ja kunniaa koko hänen elin-ajakseen! Rakastakoon se häntä ja olkoon se kuuliainen hänelle hänen vanhoilla päivillänsä, avullinen hänelle viimeisiin saakka, enkeli hänelle täällä ja tämän jälkeen!" "Amen!" lausui tätini. "Vaimo oli ollut vähän peloissaan ja ujona", lausui Mr.
Minä olen sanonut amen teidän sanoihinne, Lauri-setä, Ja lieneehän minussa miestä sanomaan se vieläkin kerran, jos niin tahdotte, vastasi hän suorasukaisesti ja astui samalla pari askelta lähemmä. Niinpä tule sitten ja ojenna minulle kätesi, ja jääkööt kaikki unohduksiin! sanoi Larsson.
Amen, tehkäämme se vastasi äiti hiljaa itkien, ja sitten menivät molemmat ulos pimeästä huoneesta joulukuusen ja joulukynttiläin luo, ylistämään Jumalaa ja tekemään laupeudentyötä elävä kuva heidän vastaisesta elämästään ja niistä hedelmistä, joita koettelemus kantaa kristittyjen sydämmissä.
Mutta nyt tuntui kuin olisi Elsa varmassa turvassa ja tuntui kuin olisi hänestä turvaa muillekin. »Sillä sinun on valta ja voima ja kunnia. Amen», luki poika. »Sillä sinun on valta ja voima ja kunnia. Amen», kertasi emäntä hymysuin ja nousi toimiinsa. »Lueppas sinä, Elsa, kokonaan Isämeitä», pyysi Nikkilä. »Minkä tähden?» kysyi Elsa ja katseli kummastellen Nikkilää.
"Amen, amen", sanoi Juditha palavasti ja kyyneleet juoksivat pitkin poskiansa. Klaudia seisoi kalpeana ja liikkumattomana siksi kun Naomi ja Juditha nousivat ylös. Silloin juoksi hän ja heittäytyi Judithan syliin, ja huudahti: "O, äiti, äiti, minä olen kieltänyt ja hyljännyt Vapahtajani. Minusta on tullut kavaltaja häntä vastaan ja hän ei tahdo enää kauemmin minua auttaa!"
Kun hän pari värssyä veisattuaan vaikeni, vallitsi tuvassa yhä sama äänettömyys, eikä Panu liikahtanut. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, aloitti pastori. Jumalan armo, Jeesuksen rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkien kanssanne. Amen!
Minä en uskalla, minulla ei ole voimaa edes kuolla lähdin Ursinin kalliolta ja päädyin Sirpalesaareen ... toivon, että sinä pääset pidemmälle, poikani ... mene ja tee toisin ... uusi uskosi sinua auttakoon. Amen. Nyt mennään kotiin. Onko sinulla markka ... ei, minulla onkin. Ishvoshjik!" Seuraavana päivänä minä lähdin pakenin.
Päivän Sana
Muut Etsivät