Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Täällä, pyhyyden sisimmäisissä, kaikui nyt muurit villeistä lauluista ja raa'asta pilkkapuheesta ja alttarin portailla vieri kuolevia soturia, jotka olivat saaneet haavansa omilta kansalaisilta.
Tärkeätä mamman vuoksi ja ennen kaikkea Georgin vuoksi, sillä koko hänen suhteensa Georgiin muuten tulee vääräksi. Ensin hän pelkäsi sitä hetkeä, jolloin polvistutaan alttarin ympärille. Vastoin hänen luuloansa ei silloin kuitenkaan ollut mitään taistelua.
Taas kuului liike alttarin takaa ja sama raskas huokaus, ja silloin pelko uudestaan iski kyntensä hänen sydämeensä; sillä kuului siltä kuin joku olisi itkenyt. Oliko se henki? Tai oliko se ihminen, rauhaton sielu, joka, niinkuin hänkin, hädän hetkellä oli tullut tänne pelastusta hakemaan?
Vihollinen on Lähelle meitä asettunut leiriin, Sen arvaamatta tahdon yllättää. ISEBEL. Ma tiedän sen, ja siksi kutsuinkin Ma Baalin papit, päivän neitseet tänne; Ma heidän kanssaan luona alttarin Rukoilen sulle isän armoa. AHAB. Se ajanviettos poissa ollessani.
Luuletko sinä", hän jatkoi, "ettei Eva oppinut enemmän niinä pitkinä öinä, jolloin hän valvoi kipeän lapsensa vieressä, kuin hän olisi oppinut tuhansissa vapaa-ehtoisissa valvonnoissa jonkun alttarin edessä?
Hän ei kuullut muuta kuin yksityisiä sanoja silloin tällöin. Odotuksen ahdistus pani ajatukset aivan kuin sekaisin. Saarnan loputtua hän ei tiennyt sitten mitään, mitä oli tapahtunut siihen saakka, kun hän huomasi istuvansa penkissään kumartuneena. Vähitellen alkoi sitten jotakin katkonaista muistiin palautua ja selvisi ensin, että hän oli jo käynyt alttarin ääressä.
Tähän vielä virkaheitto Mutkan muisti, keinon keksi, Palkkansa paraiten otti, Keinon Jussille julisti: "Muuta laukkusi rahaksi, Rupiloiksi rukkasesi; Sitten alttarin asetan, Vikauhrin alttarille Suurten syntien e'estä, Anon armoa Isältä Suomen kansan suosioksi!"
Ilta kului hitaasti. Pappi veti takin yllensä ja otti vanhan kirjan, jota nähdessään Bård hyvin ilostui; sillä hän luuli, että tuo nyt on se mustakirja; sitten otti pappi kirkonavaimen ja lyhdyn sekä käski Bård'in seurata mukanaan. "Alttarin vieressä olemme me paremmassa turvassa kuin täällä", sanoi pappi; Bård huomasi hänen olevan vaalean. Ja he lähtivät.
Mutta jo ääreen alttarin sorjan muut pyhän uhrin toi jumalalle ja piirinä seisoi. Niin kädet huuhtoivat, pivon ottivat ohria täyteen. Vaan kädet nostaen palvoi noin palavasti jo Khryses: "Foibos hohtavajousi, sa kaitsija, valtias vahva, jonk' ikisuojass' on Tenedos, pyhä Killa ja Khrysa!
Kun kunnias sa, sisko, möit, Sydämeeni kuolin-iskun löit. Nyt kunnon miekkamiesnä vaan Ma kuolen, uinun Jumalaan. Tuomiokirkko. Messua, urun-soittoa, veisuuta. Muistatko, Kreeta, silloin Kun viattominna astuit Etehen tään alttarin? Hypistit pikkukirjaas, Rukoilla laritellen Osittain leikilläs, Osittain Jumal' sydämessä! Kreeta! Mi järkes vei? Mik' ilkityö Sun sydämelläs?
Päivän Sana
Muut Etsivät