United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pikku Em'ly oli pysähtynyt ja katseli ylös taivasta kohden, kun hän luetteli näitä vaatekappaleita, ikäänkuin ne olisivat olleet joku ihana näky. Me aloimme taas astua eteenpäin, poimien näkinkenkiä ja piikiviä. "Sinä tahtoisit päästä ladyksi?" sanoin minä. Emily katseli minua, nauroi ja nyykäytti "kyllä". "Tahtoisin hyvin mielelläni. Me olisimme kaikki vallasväkeä silloin.
Paitsi sitä hänellä aina oli ollut koulussa 10 historiassa, ja siksi hän sanoi jo ennenkin arvelleensa että ehkä joku draama Suomen historian alalta olisi sopivam Mutta nytkin hän tuli keskeytetyksi ja me kaikki aloimme näyttää levottomilta. Janne Kankkunen oli kaikesta päättäen liian toimintahaluinen eikä malttanut seurata luonnollista kehityskulkua.
"Siitä se tulee, siitä se tulee, sen nyt täydellisesti huomaan; ja oikeassa olet ollut jo alusta pitäen, ystäväni", sanoi hän ja huokasi raskaasti. Istuimme nyt junaan ja aloimme kiitää sitä pitäjästä kohden, jossa Kallen perhe asui. Kuta enemmän matka kului, sitä levottomammaksi kävi Kalle. Hän käveli rauhatonna edestakaisin, väänteli käsiänsä ja tuskaili.
Ei yksikään toki sattunut meihin, yhtä vähän kuin lintuunkaan, jolle ne olivat aijotut; veljeni oli ampunut ylitse. Tähän jäikin jahtimme tällä kertaa ja sangen tyytyväisinä retkeemme palasimme kotiin. Näinä aikoina aloimme myöskin opetella ratsastamaan oikeilla hevoisilla lihasta ja verestä, sillä keppihevoisemme eivät meitä enään miellyttäneet.
Kun ohra oli tehty, aloimme hakkaamaan pajuja pois tuosta peltomaasta. Ohra oli näet niinkuin muidenkin ihmisten ohra aikanansa kylvetty ja korealla laiholla, eikä siis enään ollut siinä mitään työtä, ennen elon leikkuu-aikaa. Pajujen lakkaamisessa tein minä pienellä kirveelläni jo täyden työn ja sainkin pajujen kaatamisen yksinomaiseksi toimekseni.
Sillalle päästyämme aloimme kaikin voimin sitä sammuttamaan; mutta milläs vettä kantaa? Tässä toimessa täytyi meidän käyttää lakkejamme ja kylän ukot riensivät myöskin meitä auttamaan, tuoden patoja ja kippoja mukanansa, että paremmin vettä saataisiin. Kylän vanhimmat ottivat meitä vastaan kunnian-osoituksilla ja siunaten heittäen päällemme jyviä eräästä vakantapaisesta astiasta.
Toisinaan kävi talonväki kieltelemässä, mutta Ville selitti jokaiselle, että hän oli yhtä hyvä mies kuin muutkin, jotka siellä olivat. "Ja miksei sitte tämmöisessä kapakassa saisi laulaa?" Vastausta odottamatta vetäsi hän aina vaan uusia virsiä. Myöhemmällä aloimme haaveksia. Minä ainakin kallistin pääni pöytään ja kuuntelin, kuinka Esa Huttunen kuorsasi.
Mutta ratsastettuani muutamia tunteja huomasin sentään, että hevonen ja minä aloimme jota kuinkin tottua toisiimme, vaikka ensin alusta tuntui siltä, kuin tuon tuostakin olisin saanut tehdä tuttavuutta hevosen kavioitten kanssa; sillä niin vaikeata oli minun pysytteleidä sen selkäpuolella.
Pirtissä majaili kymmenkunta vihollisen sotamiestä ja me saimme sijamme ovensuunurkassa. Kaivoimme säkistäni leivänkannikoita ja aloimme syödä kalsuta, jolla aikaa minä pidin korvani tarkasti auki kuullakseni sotamiesten keskustelua. He jutella pulittivat kaikenlaista retkistään ja ryöstöistään, mainiten pari kertaa minunkin nimeni, arvellen »Leving-hirtehisen» saaneen jo surmansa.
Laittauduimme siis viivyttelemättä lähtökuntoon ja aloimme hiipiä kiveltä kivelle, vuoroin madellen niiden suojassa vatsallamme, vuoroin juosten sydän kurkussa toisen taa. Tarkasteltuaan pintapuolisesti tämän puolen laaksoa, ja ollen ehkä vähän uneliaita kuumuudesta, eivät sotamiehet enää olleet niin valppaita, vaan nukkuivat paikoillaan tai pitivät ainoastaan joen pengermiä silmällä.