Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Vasta viimeisenä päivänä Henrik huomasi, että olisi pitänyt paremmin tarkastaa Alinan lasta, jota he kolme olivat tuontuostakin pujahtaneet katsomassa, että olisi pitänyt kysellä monista muistakin heitä koskevista asioista, ja että se, mitä Henrik luuli tietävänsä heidän elämästänsä, ei ollut lähimainkaan koko heidän elämänsä.
Luultavasti oli siihen suurenakin apuna se, että toimeentulomme on kaikissa tapauksissa jotenkin taattu Alinan omaisuuden tähden. Me muutimme Frantsilaan, Alinan isän luo, joka ei enää jaksanut hoitaa maatalouttansa.
"Kun me Alinan kanssa matkustimme sieltä, tuntui minusta vähän niinkuin olisin irroittunut koko elämästä. Varmaan tuntuu samallaiselta laivalla, kun ranta lakkaa siintämästä. Mutta toiseltapuolen, ja juuri sitä tahdoin sinulle erityisesti kirjoittaa, minusta tuntui niinkuin olisin vapautunut. Saatoin nyt vapaasti asettaa laivalleni kurssin, riippumatta enää rantamerkeistä.
Ennen kaikkea häntä myöskin vaivasi se, että hänen olisi välttämättä pitänyt ruveta Alinan kanssa uudestaan puhumaan, sillä olihan asiat jääneet sille kannalle, että Henrikin piti puhua mamman ja Johanneksen kanssa siitä mitä he olivat Alinan kanssa puhuneet. Alina epäilemättä odotti saada tietää tuloksen.
Onkohan tuo niin vaarallista, eihän hän oikeastaan ole meille sukua. Oho, ajatteles, että esimerkiksi Alinan veljet ajaisivat sen talon ohi, missä mamma asuisi! Saakeli sentään. Ettäs kirjotitkin kirjaan. Nyt se näkee. Ja ajatteles Johannesta sitten, ehkä se loukkaa häntäkin, ellemme käy. Niin, se on totta, no mennään sitten.
Voimme sanoa terveisiä Alinan isältä, sanoi Uuno entisellä hymyilevällä kohteliaisuudellaan, jonka hän oli nähtävästi oppinut jossain Viipurissa. Alinan kasvot kirkastuivat. Vai niin, kävittekö siellä, sepä hauska, niin, se on minun entinen kotini, vai niin, te siis poikkesitte sinne, voi, voi! Ukko käski sanoa hyvin paljon terveisiä.
Kuinka se on mahdollista, etten minä Alinan kanssa ollut ennen puhunut siitä, mikä oli aina sydämmelläni, sitä en voi ollenkaan ymmärtää. Ehkä minä pelkäsin, että hän ottaa asian taloudelliselta puolelta.
Nyt kuului se toinen ovi jälleen avautuvan. Ja mamman ääni sanoi: Pyytäisin, ettei minun tähteni riideltäisi. Jos tässä joku lähtee, niin kyllä minäkin olen valmis siihen. Sanoissani pysyn, enkä voi ottaa niitä takaisin: Alinan käytös oli "raaka". Nyt kuului jalanpolkasu permantoon ja vimmastuneella äänellä Alina huusi: Jassoo, te vielä toistatte! Mutta minä kiellän sen!
Ja niin hullusti on käynyt, että me muka pyrkisimme kaikkien palvelijoiksi, mutta olemme vasta käskevä isäntäväki. Me kuitenkin pyrimme aina, aina vähentämään. Me tahdomme Alinan kanssa supistaa taloutta, ensiksikin että olisi vähemmän käskyläisiä, yhä vähemmän. Henrik ajatteli tähän: "Tuohan on aivankuin ensi rakkauden ajoilta, että tyytyisi vaikka mökkiin."
Henrikille oli selvänä, että mitään onnettomuutta ei ollut Johanneksen ja Alinan välillä, vaan että kaikki paha tuli siitä, että mamma ei voinut rakastaa Alinaa yhtä paljon kuin Johannesta. Sentähden Henrik yhä enemmän varmistui siinä, että mamman pitäisi välttämättä jättää heidät, ja että silloin ei olisi mitään estettä olemassa Johanneksen ja Alinan onnelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät