Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Tämä on seikka, jossa tytöt saavat muuttaa mielensä". "Minä puolestani", sanoi Alice, "toivon, että hän rakastuisi minuun; minä ottaisin hänet oitis. Näittekö, tätiseni, tuon pienen, erittäin soman vaunun, jolla hän ajeli puistossa päivää ennen poislähtöänsä entäs hevosensa sitte ja tuo valkoinen, pitkä-karvainen peite, pitkillä hopeanhohtavilla karvoillansa?
Kenties muutamme sinne asumaan, emmekä koskaan enää matkaa Australiaan, jos vaan Alice tulee naimiseen Frankin kanssa; mutta se on suuri salaisuus, eikä kukaan ihminen puhu siitä." Iloitsin kuullessani Stefanin ostaneen vanhan kartanon. Miettiessäni Maggien puhetta, aloin ymmärtää sen olleen lastensa tähden kuin Stefan oli hyljännyt minut.
"Minä en siitä huolisi, vaikka saisin sen lahjaksi", sanoi Eva. "Tuollaiset liiallisuudet ovat mielestäni huonon maun osoitteita". "Jatkakaa, jatkakaa täti!" pyysi Alice. "Niin, sitte näin morsius-puvun, joka oli valmistettu uusimman muotin mukaan ja todellakin loistava, se täytyy myöntääni ja muut varukkeet olivat kuni ruhtinattarelle.
Kuinka viehättävää, että satatuhatta pientä ja suurta henkilöä lukee sitä, mitä he ovat kirjoittaneet! Tosiaankin, kummallista olisi, joll'ei tuo nerokas pieni Alice jo nyt tuumailisi, kuinka hän seuraavassa "Pienen sotilaan" numerossa tarjoisi heille vieläkin hupaisempia kokemuksiansa luettaviksi.
"Neiti Eva on kamarissaan", sanoi hän, "mutta neiti Alice ei ole vielä tullut alas". Minä lähetin hänelle kukka-kiehkuran sekä terveisiä herra Fellows'ilta, ja riensin Evan luo. Minä tapasin hänet pienessä "Italiassaan". Hän oli hiukan vaalea ja hyvin totisen-näköinen, mutta ylipäänsä sangen hyvällä mielellä. "Pahemmin ei juuri voi olla asiain laita kuin meillä nyt on", sanoi hän.
Stanleytä seurasi Usavaraan, johon hän oli jättänyt Lady Alicen, englantilainen upseeri ja Stanley lupasi kuukauden päästä tulla takaisin, jonka ajan överstin piti odottaa häntä. Kello 5 aamulla lyötiin rumpuihin ja ne veneet, joiden oli lähdettävä Stanleyn mukana, kokoontuivat. Lady Alice nosti ylös ankkurin; tavaramytyt, lampaat, vuohet ja siipi-eläimet olivat jo asetetut paikoilleen.
Kymmenkunta hattupäätä Puljahtaapi kaislikosta Salmen suusta keikkuen, Kymmenkunta neittä mulle Nauraa ilkkuen. Mokomakin naurutulva! Suutunko vai huolin viis! Soudan sentään lähemmäksi, Sillä onhan joukoss' itse, Itse ainoinen Alice. Ja mä venheessäni nousen, Haparoiden lakkihini Tartun neuvoton, Ja mä punastun ja lausun: »
"Eipä varmaankaan!" vastasi Alice; "äsken tapasin Jim Fellows'in, joka kertoi, että kaikki ihmiset ovat aivan kuin hulluja saadakseen olla mukana tällä huvimatkalla, sillä siitä toivotaan jotakin varsin erinomaista, jotakin aivan tavatointa!" "Tuleeko Jim sinne?" "Tulee; hän näytti sekä omansa että Henderson'in kutsumus-kirjeen ja sanoi ottavansa Harryn mukaansa, tahtoipa hän tahi ei.
"Ihastuttava Alice on aivan kuin madonna; me notkistamme polvemme hänen edessänsä, vannomme ja teemme lupauksia, mutta emme voi saada häntä omaksemme. Kuitenkin käytän nyt tilaisuutta hyväkseni ja huvittelen itseäni niin kauan kuin taidan. Me olemme parhaimmat ystävät maan piirillä ja minä kannan aina hänen väriänsä katsopas tänne".
"Isä ja äiti käynevät myös levottomiksi", sanoin. "Vielä mitä", vastasi hän; "he ovat matkanneet Pembridge Halliin. jossa sir Francis Pembridge ja Frank asuvat. Se on suuri salaisuus, vaan ei se haittaa, jos siitä teille puhun, kuu vaan lupaatte ett'ette kenellekään hiisku sanaakaan. Alice ja Frank pitävät toisistaan. Oi, toivon heidän kerran tulevan naimiseen toistensa kanssa!
Päivän Sana
Muut Etsivät