Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Sillä olihan hän jo niin kauan elänyt tuossa pelottavassa maailmanlopun tunnelmassa. Mikä oli loppuva? Rahan yhteiskunta. Mikä oli tuleva? Työn ja onnen ja terveyden yhteiskunta. Sillä olihan tämä yhteiskunta mätä, sydänjuuriin saakka myrkytetty. Täytyihän tulla tervettä voimaa, punaisia verisoluja siihen, eikä niitä voinut tulla muualta kuin tuolta alhaalta.
Hän oli pistänyt punaisen vyönsä miekkansa kärkeen ja kantoi asettansa pystyssä, niin että kapea vyö liehui kuin sotalippu aamutuulessa. »Tuolla hän on! Tuolla! Miihkali! Vieläkö elät nähdäksesi meidät täällä suruun vaipuneena?» huusivat miehet alhaalta ja Miihkali vastasi: »Kyllä minä elän ja tapaan teidät surun vallassa.»
Hän istui hetken aikaa pikku Marian tuolilla akkunan ääressä. Alhaalta kuului puhetta: pikku Maria jutteli vanhusten kanssa. Sitten tuli taas äänettömyys. Akkunan editse lensi pääskynen, kääntyi salamannopeasti ja kiiti tiehensä päästäen lyhyen, iloisen viserryksen. Nyt oli auringonpaisteessa väräjävä puutarha aivan hiljaa. Hän tunsi hiljaisuutta ulkopuolellaan ja sisässään.
Päätkin menevät pieniksi pirstaleiksi, aivot roiskavat ylös korkeuteen kuin veri valtasuonesta ja haihtuvat huippunsa laella hienoksi usvaksi, jonka ilman henki kiidättää kohtisuorana kohoavan kallion kylkeen. Pakkanen painaa sen sitten kiveen kiinni siniseksi jääseinäksi, joka alkaa alhaalta kuohujen rajasta ja ulottuu ylös aina kanervan juureen.
Minulla ei milloinkaan ole ollut syytä luulla, että olin väärässä tässä suhteessa, vaan päin vastoin voin nyt näyttää teille selvät todisteet siitä, että olen ollut oikeassa. Minä en usko, että hän syöksi itsensä jyrkännettä alas, tahi putosi, tahi syöstiin, ei, vaan minä uskon, että hän vedettiin alas vedettiin alhaalta.
Hän hyväili Jip'iä, vaikka Jip ei koskaan vastannut; kuunteli päivän toisensa perästä gitarria, vaikka minä varon, ettei hän pitänyt mitään soitosta; ei torunut koskaan kelvottomia palvelioitamme, vaikka epäilemättä mieli kyllä teki; kävi kummallisen pitkät matkat jalkaisin, odottamattomaksi lahjaksi ostaaksensa jotakin pientä kalua, jota hän huomasi Doran tarvitsevan, eikä koskaan tullut sisään puutarhasta ja kaivannut häntä huoneissa, alhaalta portailta huutamatta semmoisella äänellä, joka iloisesti kaikkui koko asunnossa: "Missä Pikku Kukka on?"
Nyt kuului toisia askeleita alhaalta portailta, ja tällä kertaa Saara kuuli selvästi; Henriette tuli, ei epäilystäkään reippaita, nopeita juoksuaskeleita, sitten kaatuminen ja vähän melua, sitten muutamia askeleita jälleen aivan niinkuin nuorten tyttöjen tapa on kompastua rappusissa, kun äskettäin ovat saaneet pitkän hameen.
Useasti kuuluu silloin tuolta kosken rannalta sekä soittoa että laulua, ja onpa niitäkin, jotka sanovat, että hän itsekin joskus ilmestyy tuon myllyn luona, jossa sinut äsken näin. AKSEL. Ahaa! Nytpä luulen ymmärtäväni sinä tarkoitat RIITTA. Kun minä näin sinun lähestyvän, niin luulin ihan varmaan, että hän oli noussut tuolta alhaalta. AKSEL. Kuka hän? Hm! Jopa nyt peräti! Kukas muu kuin Ahti.
Tyttö oli kadonnut. Nyt vasta muisti rampa huudahtaa hänelle alhaalta: Ahhah ... tui, tui! Mutta tyttö ei enää tullut. Toista tuntia seisoi ja istuskeli Kukkelman aitauksen juurella. Kierteli rakennusta niin kuin kettu pihlajapuuta. Kuinka oli tyttö täällä ... hänen omansa ja kultansa? Rakennuksen suuri, yläreunasta piikkilangalla varustettu portti oli lukittu ... niin kuin tavallisesti.
Onhan sinulla tarjona ylhäältä ja alhaalta; walitse se, johon sydämesi parhaiten on mieltynyt!" "Olisihan minusta mieluinen tuo ... Wirtalan Ainakin", sanoi Mikko ujosti. "Walitse sitten hän!" Ensi pyhänä kuulutettiin pitäjään kirkossa awioliittoon: Mikko Perälä ja Aina Wirtala. Nuoruuden rakkaus ja ystäwyys oli sysännyt syrjään kaikki kunnian kukkuloilla loimoawat tähdet.
Päivän Sana
Muut Etsivät