Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Kaksi kertaa ojensin käteni herättääkseni Alfredia ja kysyäkseni miten vaimoni ja lapseni voivat; ja kaksi kertaa vedin käteni takaisin, sillä pelkäsin, että hän kovin säikähtyisi, kun niin odottamatta näkisi minun vuoteensa vieressä aamuhämärässä, ikäänkuin haudasta nousseena. Minä odotin minuutin aikaa vielä. Silloin hän heräsi.
Minä istun tässä katselemassa seutua viimeisen kerran. Olipa hyvä, että tännekin kurkistin. Oletteko etsineet minua? Olen. Halusin hartaasti saada sanoa teille hyvästit tälle kertaa. En viimeistä kertaa, toivon ma. Te olette sitkeä. Niinhän pitää tienraivaajan ollakin. Näittekö Alfredia? Tahi Ritaa? Molemmat näin. Yhdessä? Ei. Kumpikin on itsekseen. Mitä te tuolla lipulla?
Siitä ajasta hän ei enää puuttunut pankin hoitoon. Hänellä oli ainoastaan yksi tytär, joka oli paljon nuorempi Alfredia. Lord Cagleton, minun enoni, oli kihloissa hänen kanssansa. Hääpäivä oli jo määrätty kun maailma ihmeeksensä sai tietää että tuo suuri kauppahuone Fletwode ja Poika oli lakkauttanut maksunsa onko se oikein sanottu?" "Minä luulen niin."
Kityn isä oli kivulloisen näköinen, mutta häntä ei vielä voinut vanhaksi sanoa; hän näytti hyvin hyvältä ja puhutteli ensin Alfredia iloisesti, mutta pian hänkin kävi suruiseksi ja vihdoin hän näytti vihaiselta. Silloin kapteeni astui puutarhaan ja keskeytti heidän keskusteluansa. "Hyvää huomenta, sir!" sanoi kapteeni Jorgan. "Kuinka voitte?"
Kuvernöörin pojan kanssa ne ovat niin tavattoman hyviä ystäviä, aivan joka päivä kuvernöörin poika käy siellä Alfredin luona. Oletteko kuullut, mitä kuvernöörska on sanonut koetti rouva Lindeman keskeyttää. Mutta rouva Ahlholm korotti äänensä. Ja tässä tuonoin kun oli kipeänä, niin kohta laittoi hakemaan Alfredia sinne leikkimään kanssaan, Plewnaa, vai mitä he pelanneet
Ei, minä olen saanut kaikesta tästä tarpeekseni, varsinkin kun minä pelkään Alfredia, sillä hän uhkaa lyödä minua ja tappaa; hän tietää sen hyvin, että minä olen leikkauksen jälkeen vähällä pyörtyä pienimmästäkin metelistä. Ja koska ei isä eikä äiti tarvitse minua, niin onhan anteeksi annettavaa, että tahdon elää itsekseni rauhassa. Eikö totta, herra Froment, onhan se minun oikeuteni?"
Vaan se ikävä, mikä minulla on Alfredia ollut! Autiota! Tyhjää! Huu, ihan tuntui kuin olisi tänne ollut elävältä haudattu! Mutta, herra jumala, ainoastaan kuus seitsemän viikkoa Niin, niin, vaan muista, ettei Alfred ole koskaan ennen ollut poissa kotoa. Ei edes yhtä ainoata vuorokauttakaan. Koko kymmeneen vuoteen
"Suuri joukko ihmisiä joutui häviölle tämän vararikon kautta. Yleinen mielipaha oli suuri. Tietysti koko Fletwoden omaisuus annettiin velkojille. Vanha Mr Fletwode julistettiin laillisesti syyttömäksi kaikkeen paitsi siihen että hän oli liian paljo poikaansa luottanut. Alfredia syytettiin petoksesta väärennyksestä. Minä tietysti en tarkoin tunne näitä asioita.
En voi olla tunnustamatta, että viimein uhkasin mennä Aleksandriassa asuvan Englannin konsulin luokse asiaa ilmoittamaan. Viimeinkin kokoon puristetut huulet aukenivat ja hän ilmaisi koko jutun, katkaisten sitä vähä väliä huokauksilla ja itkuvirroilla. Minä rakastin Alfredia, sanoi hän, vaan hänellä ei ollut varoja naida, eikä isä ottanut asiaa korviinsakaan.
Kun sain tietää, että sanoma oli luonnollisella tavalla tullut hänen käsiinsä, niin mieleni rauhoittui; ja nyt minä vuorostani tein parastani Alfredia rauhoittaakseni. Minä kerroin hänelle, että olin ollut vallan selvä, vaikka hyvin huolissani, kun olin nuo sanat kirjoittanut; että voin selittää hänelle mitä oli ollut kirjoitettu niihin paikkoihin, joista kirjoitus oli kulunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät