Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
"Mitähän, jos ajelisin vähän?" arveli Sampo. Tuumasta toimeen. Sampo valjasti poronsa pulkan etehen, tapansa mukaan, ja ajeli aika vauhtia pitkin suurta autiota lumikenttää. "Minä ajelen vähän, hyvin vähän matkaa vaan, Rastekaista kohden", ajatteli hän itsekseen.
Sitten kertoi Julius mitä kummallisimmasta matkasta, joka koskaan on muistoon pantu; meren vaaroista; satamasta, jonka turviin jo paettiin, mutta joka jälleen jätettiin; tuosta kauheasta myrskystä, jonka käsissä heidän heikko aluksensa saamatonna ajeli; kaikkien laivassa olevien epätoivosta; yhden miehen sankarin-kaltaisesta ryhdistä, joka sanoillansa loi kaikkien sydämeen tyyneyttä, miehuutta ja toivoa.
Näin mä unta maatessani, sike'in levätessäni: tuli ahjona ajeli, valkea välähtelihe aivan ikkunan alatse, periseinän penkeretse; siitä tuiskahti tupahan, koskena kohahtelihe siltalauoista lakehen, ikkunasta akkunahan." Siitä lieto Lemminkäinen itse tuon sanoiksi virkki: "En usko unia naisten enkä vaimojen valoja. Oi emoni, kantajani! Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni!
Alarikilla oli isän vanhat saappaat jalassa ja takki päällä ja lakkinsa, jossa oli punainen vuori, nurin käännettynä, sillä hän se oli herra, joka ajeli kasanskireellä. Ville oli paljain säärin, hän oli ripustanut housunsa muutaman seipään nokkaan purjeeksi laivaansa, jona oli toinen pilttuu. Toisessa pilttuussa oli Kristiinalla kauppapuoti, josta sai ostaa, tietysti mitä vain tahtoi.
»No, niin.» Olga vähän mietti. »Jokohan uskallamme?» »Mikäs siinä», sanoi Betty. Hanna yhtyi häneen ja niin oli asia päätetty. Aamulla jotenkin varhain ajeli Betty heitä ylös. Huone oli saatava siistiksi ja aamiainen pöytään. Pojat olivat jo ongella. »Minkähän leningin minä panen?» kysyi Hanna toisilta. »Ota sininen, se kaunistaa sinua», sanoi Olga, joka peilin edessä laitteli hiuksiaan.
Niin poltti poloinen aika Tupakkia tuskissansa; Neuvoi aina nuorempia, Ett'ei pahasti pitäisi Piippuväelle puhua, Lapset vahvasti varoitti, Ett'ei taimet tallattaisi. Veipä vettäkin välistä, Kantoi taimen kasteluksi, Varoittipa varpusetkin, Taimitarhasta ajeli.
Näin sai hän pedon surmatuksi. Kokonaisen vuoden ajeli Herakles Artemiille pyhitettyä sarvasta, jolla oli kultaiset sarvet ja vaskijalat, ja se juoksi niin sukkelaan, että sitä tuskin nuolikaan saavutti. Hän kantoi sen sylissään Eurysteulle, joka heti taas lähetti Herakleen Erymantos-vuorelle, missä metsäsika seutua hävitteli.
Povari oli selittänyt hänen unensa merkitsevän, että hän ikään kuin antaisi päänsä naiselle ... naisen käänneltäväksi. Kitkerä närkästys alkoi kaivaa Sakriksen sydäntä. Nelma naurahteli: Joko tukka tai sormus... Ei tullut mitään sinä iltana visiitistä. Mutta kun pari päivää kului, ajeli Kukkelman huolellisesti partansa ... vaikka oli arki ... ja lähti kaupunkiin.
Tämä kulku oli toki Elsan mielestä paljokin keveämpää, kuin tuo Kirkkonummelle meno, vaikka olikin torpparilla jokseenkin laiha ja laiska koni. Mutta tuon sairaan eukko-Heleenan silmistä valui kuumat ja kirkkaat kyynelet. Hän muisteli menneitä parempia aikoja, kun hän varakkaana tyttärenä ja sittemmin varakkaana vaimona ajeli asioille pääkaupunkiin samaa maantietä.
Pakolaisena ja peläten kurjaa henkeänsä, jota ei kukaan tahdo häneltä ottaa, vavisten viluisessa yössä harhailee hän sinne tänne talottomia taipaleita, joita ennen valjakon vetämänä selkäkenoherrana ylpeästi ajeli.
Päivän Sana
Muut Etsivät