Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025


Vaan hevot Aiakon aaluvan nuo, sivull' ottelon seisoin, itkivät nähdessään ajajansa jo sortuneheksi 427 taiston tanterehell' uronsurman Hektorin peitseen.

Kyytimiehet varoittivat heitä erittäin pitämään varulla takaa-ajajoita, sillä sanoivat he Snorikoff ei karkulaisia päästä takaa ajamatta; silloin voivat he painua syrjään metsään ja niin eksyttää ajajansa.

Hän oli koko yön ajanut, sillä kyytiväli oli kolmenkymmenen virstan pituinen. Aurinko oli vasta tirkahtanut paistamaan puiden oksien välitse ja lämmitti kyytimiehen unisia kasvoja tehden ne vielä unisemmiksi entistänsä. Hevonen juosta hölkkäsi hiljalleen hyvin väsyneen näköisenä. Ajajansa ei sitä kiirehtinyt.

Sinne tänne kulki haukku muuttuen milloin äkäiseksi ja rähiseväksi, joka oli merkki siitä, että otus oli vastarintaan pysähtynyt, milloin taas jonkin ajan kuluttua kokonaan vaieten tietäen sitä, että nopea eläin oli jättänyt ajajansa kauaksi jälkeensä. Kaitainen salmi oli mantereen ja ensimmäisen kannakseen kuuluvan saaren välillä.

Tätä hevosta on ennen lyöty, sille ei ole annettu tarpeeksi ruokaa, jonka tähden tuo tarpeellinen työjuhta on saanut nähdä paljon kurjuutta, ja usein on hän uupunut, väsyneenä vaivoistansa, ajajansa kovuuden ja ymmärtämättömyyden tähden.

Patroklos surmaa hänen ajajansa Kebrioneen, ja voittoisat kreikkalaiset saavat ruumiin haltuunsa. Kolme kertaa Patroklos ryntää vihollisten kimppuun ja kaataa kulloinkin yhdeksän urhoa. Silloinpa Apollon kavalalla lyönnillä saa hänet tyrmistymään, riistää häneltä kypärän ja irroittaa sotisovan; Euforbos iskee häneen haavan, ja Hektor antaa hänelle kuoloniskun.

Mutta Polites, tarttuen vyötäisiin heti haavoitettua, taiston pauhust' auttoi pois, veli veljen, taa sotarinnan, valjakon raisun luo, joka vartoamaan oli häntä kanss' ajajansa ja välkkyvien sotavaunujen jäänyt, kiitäen vei hevot Ilioniin kovin oihkivan urhon; tuskiin voipui tuo, käsivarrest' uhkusi hurme. Muut yhä ottelivat, oli suunnaton pauhina.

Vasta sitte kun hän lyhyesti, ehkei äkäisesti, oli käskenyt ajajansa pois, katsoi hän tarkempaan ympärillensä, mutta Herminan lähestyessä levisi tumma varjo hänen kasvoillensa. "Terve tuloa Reihensteiniin, Bodendörff-serkkuni. Se on jo liian kauvan saanut olla herraansa paitsi!"

Niin hänet pois kahakasta kumppanit vei käsivarsillaan luo valjakon raisun, taistelorinnan taa joka vartoamaan oli häntä kanss' ajajansa ja välkkyvien sotavaunujen jäänyt, kiitäen vei hevot kaupunkiin kovin oihkivan urhon.

Heti sängyn vieressä oli lapsenkätkyt, jonka yli kirjava peite oli levitetty, ikäänkuin kätkyt äsken juuri olisi järjestetty, sitten kun tuo armas, rakastettu nukkuja siitä oli otettu! Asian ajajansa kertomuksesta tiesi herra Markus, että Hirschwinkelissä yksi perillinen oli syntynyt, poika, joka toki lapsena oli kuollut.

Päivän Sana

koiraksilta

Muut Etsivät