United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Vähäluku tämän talon vanhuksista, kun vaan Kolkkilan vanhukset suostuvat, sillä onhan Martti laillisessa ijässä, jonka tähden ei hän tarvitse naittajainsa suostumusta", selitti Pylkkönen. "Ei Marttikaan tahdo enään Ainaa", valehdella lipotteli Rehkonen. "Soo! Mitä peliä tämä oikeen onkaan?
"Tarkoitanpa sitä, että otamme Martin takaisin kotia ja vielä Ainan kaupan päälle ja että laitamme heidät naimisiin, jos eivät he ole jo ennen siihen menneet", sanoi Kirri rohkeasti. "Tuommoisen ihmisen kanssa?!" "Ihmisessä ei moitetta liene, sillä kaikki kunnialliset ihmiset kiittävät Ainaa.
»Ei saa laulaa», kielsi Kastori, hyvin tietäen, ettei hänen kieltonsa siinä mitään merkitse. »Laulan mä, Kustaa, oikein korean laulun!» Hän jätti oven auki, veti soututuolinsa likemmäksi ovea ja alkoi pää kallellaan vetää: »Maan ja taivahaan, Mä aina unhotaan. Sua ajattelen ainaa Kun sä illoin Aamuin loistat niin, Sä olet rukouksenii.»
Ainan kanssa tanssiessaan nautti hän sanomattomasti ja Aina nautti sanomattomasti, mutta Lauraa tanssitti hän noin vaan par gonnessangs." "Par convenance tahdoitte sanoa." "Niinhän minä sanoinkin." "Suokaa anteeksi, te sanoitte..." "Enpäs sanonut." "Ette vainenkaan. Mutta kuulinpa minä, kuinka hän sanoi Lauraa sinuksi, mutta Ainaa hän teititteli.
Muut ihmiset on paljon paremmat Monesti, kuin vaan te, me molemmat. Te laskekaatte neito lentohon, Sydäntä sata hällä vastass on. KILPI. Ja sata viekotusta, sanon sen! LIISA. Taas vanhaa virttä tässä veisaatte! Toist' eihän kohtaa kova onni vaan Niin kuin se toista kohtaa toisinaan! Olette kovin kohdelleet te Ainaa: Niin tytärtänne myöskin, muuten vainaa... KILPI. Vait', Liisa!
"Mitä Kolkin tytärtä?" kysyi Kirri hätäisesti, sillä ei hän ollut todellakaan kuullut vielä koko asiasta mitään. "Ainaa", sanoi Katru kuivasti. "Mutta Ainaahan sanotaan muuten kelpo ihmiseksi", sanoi Kirri sen johdosta, kun hän oli kuullut Ainasta puhuttavan paljon hyvää. "Mitä pirua?! Kelpo ihminen!
Mitä nyt kuuluu, hyvä isäntä ja emäntä", sanoi hän heti huoneesen päästyänsä, sanomatta hyvää päivääkään. Hän oli niin kauhuksissaan, ett'ei hän huomannut syrjäpielessä olevia Kolkkia, Marttia eikä Ainaa! "Mitä vainen?" kysyi Kirri kylmästi. "Voi hyvä Jumala! Martti ja Aina ovat kuulutetut kaksi kertaa", sanoi Susso läähöttäen. "Ummellensa kolme kertaa", sanoi Kirri kolkosti. "Voi hyvä Jumala!
"Voi hyvänen aika, pastori, kun olitte varomatoin! Näettehän nyt asian olevan vaarallista laatua. Teidätkin ovat nuot pirut kujeillaan pettäneet, näen mä, pahanpäiväiseksi; Martti puhui minulle asiain oikean laidan", sanoi Kolkki hätäyksissään ja riensi Ainaa auttamaan. "Voi minua onnetointa minkä vahingon tietämättäni tein!" sanoi pastori ja hänkin riensi Ainaa virvoittamaan.
Kaikki suru, tuska ja kiusaus, jota olemme saaneet kärsiä, on aivan heistä vuotanut. Minun pitäisi mennä Ainaa lohduttamaan, mutta en kykene sitä tekemään, sillä kauhea epätoivo on täyttänyt sieluni..." Juuri kun hän puoliääneen itkunsa seasta mutisi viimeisiä sanoja, töytäsivät hänen nuorimmat veljensä, Esko ja Hannu kamariin.
Kun ensimmäiset tunteet ja liikutukset oliwat siwu menneet, terwehti Juho Ainaa ja Leena Mikkoa; molemmat pyysiwät tulokkaita olemaan terwetulleita. Nuoremmat weljet ja sisaret hyppeliwät Mikon ja Ainan ympärillä ja hokiwat: "Mikko, Mikko, Aina, Aina!"