Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Mielellään olisi Matti jäänyt sinne, mutta hän sanoi, että isä-vainajansa oli jäänyt heidän entiseen majataloonsa jonkun verran velkaa ja että hän ei siitä syystä voinut siitä majatalosta luopua, vaikka hänen isänsäkin oli jo aikonut sen tehdä, koska se ei ollut mikään luotettava paikka. "Jos tahdot", sanoi apteekkari, jota poika miellytti, "saat sinä minulta rahoja tuon velan maksuksi.
Johannes ei ollut katsonut kirjoihinsa sitten sen keväimen, jolloin hän oli aikonut ne polttaa. Hän ikäänkuin häpesi nähdä heikkoutensa todistajia. Nyt kun isä Johanneksen mielestä syyttömästi kirosi kirjoja, punastuivat hänen kasvonsa. Viha liikkui hänen suonissansa. Vaan isä lisäsi: «Perhanan Kaisa, kun ei saattanut auttaa tuota nahjusta kirjain polttamisessa keväällä!« Johannes vaaleni.
"Käsketin sinun tänne; sanotaan sinun lähtevän kaupunkiin?" "Niin olen aikonut". "Mitä, Jumalan tähden, sinä sinne taas menet?" "Sinun ei tarvitse niin tarkkaan tietää minun asioistani". "Minä aavistan, että jotakin on taas tekeillä, koska tuo ilkiö on ollut meillä yötä". "Kuka ilkiö?" "Valvoherra". "Et sinä tiedä mitä puhut; hän on parhaita miehiä maan päällä".
Hänen ajatuksensa ja mielipiteensä soveltuvat aivan minun ajatuksieni kanssa yhteen, ja varallisuuden tähden en ole koskaan aikonut naimisiin mennä. Isä, rakas isä, älä näytä niin suuttuneelta, älä katkeroita sitä onnea ja iloa, jota tällä hetkellä tunnen! Rakas, hyvä, vanha isäni!
Lempeä luonto oli muuttunut hänelle uneksi, melkein yhtä ihmeelliseksi kuin sekin, joka oli antanut hänelle omaksi kauniin tytön. Joskus tunsi Kukkelman olevansa suorastaan jonkinlainen keisari. Olihan hänellä nyt keisarinnansa. Mutta Nelma puuhailee hiljaa ja siivona... Odottelee Mimmiä, seurakseen... Aivan vielä ei Nelma ole aikonut täältä lähteä.
Eugen vei käden suunsa eteen ja kierteli huolellisesti viiksiään, salatakseen hymynsä. "Voin vakuuttaa, että en ole koskaan aikonut käyttää Doraa ratsuhevosena", sanoi hän. "Ja jos jatkamme tuota kummallista vertausta, on kai pikemminkin minun asiani kantaa häntä." "Niin kyllä tietysti, tietysti ... mutta ... äidin tunteet ... ymmärrät tietysti häntä, kun itsekin olet niin hyvä poika."
Barkis, nuokkuvalla tavallansa yhä nojautuen eteenpäin vaunujen jalkalailtaan, käsivarret kummallakin polvella. "Peggottya kai tarkoitatte, Sir?" "Ah!" sanoi Mr. Barkis. "Häntä". "Kyllä. Hän leipoo kaikki leivoksemme ja keittää kaikki ruokamme". "Tekeekö hän niin?" lausui Mr. Barkis. Hän pani suunsa, niinkuin hän olisi aikonut viheltää, mutta hän ei viheltänyt.
Hän meni muka ainoastaan Petrean tähden; itse puolestaan hän varsin hyvin olisi voinut jäädä kotiin. Hän ei aikonut ostaa mitään, eihän hänellä ollut millä ostaa. Hän ei aikonut tulla mukaan kemuihin, hänellä ei olisi siellä hauskaa. Ei mikään maailmassa ollut hauskaa, kun ei milloinkaan saanut mitään «mielensä mukaiseksi».
Sanomme: kivet, joita hän polki jaloillaan, sillä d'Artagnan ajatteli kaikkia näitä mietteitänsä kävellessään yksinään erästä kaunista kapeata tietä myöten, joka vei leiristä Angoutin'in kylään; nämä mietteet olivat saattaneet häntä menemään kauvemmaksi kuin hän oikeastaan oli aikonut, ja päivä alkoi mennä mailleen, kun hän laskeutuvan auringon valossa luuli näkevänsä musketin piipun kiiltävän eräässä pensastossa.
Ei ollut ketään, joka olisi hänestä välittänyt, jos joku suvaitsi hänelle jotakin sanoa, oli se kaikkea muuta kuin hauskaa. Niin, kyllä hän oli niinkuin joku kehnonlainen kulkukoira, juoksi talosta taloon leivänpala taskussa, mutta takaisin ei hän aikonut palata, eikä huutoon mennä ei!
Päivän Sana
Muut Etsivät