Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Mitäpäs se koira muutakaan! Mutta ei tämä ole meidän kylän koiria. Mikä lie kulkukoira! Kolmella jalallahan tuo käveleekin... Hyi, kun on veressä yltäpäältä! Jos se sitten onkaan oikea koira. Mikäs se sitten olisi? Sepähän sellainen. Minkälainen? Sellainen Manalan hurtta. On niillä hyvä vainu niilläkin... Ole hupsimatta! Hyi, kun pelottelee, niin että selkäpiitä jo oikein rupesi karmimaan.
Seisahduin nurkkaviereen, vaan tuo pakkasvihakka pohjatuuli yön pimeydessäkin etsi kuin paha metsäkoira ja hätyytti, etten saanut siinäkään rauhaa. Siitä lähdin kuin nälkänen kulkukoira tunkion liepeitä nuuskien hitain askelin kävelemään. Menin kylmään saunaan ja sinne kyyristyin kuin vahinko loukkoon. Käteni pujotin takkini hihoihin ja sitte puristin vatsaani.
Mutta se oli tapahtunut kauan sitten, hänen autuaampina nuoruusaikoinaan, jolloin hänellä vielä oli ollut koti ja kontu sekä niiden yhteydessä tieto siitä, ketä vihata ja ketä rakastaa. Nyt hänellä ei ollut mitään. Nyt oli hän vain lantti lanttien, kulkukoira muiden kulkukoirien seassa, ilman mitään yksilöllistä leimaa tai omaperäisyyttä. Hän kului. Hän oli nyt arveluttavasti kulunut.
Silloin tuli Mustista väkisinkin kulkukoira. KAIKEN H
Vanha sankari olet. Voitit Pohjolan isännän, suistit hiiden hirven! Sankari olet! Muinoin lienen ollut, en ole enää. Olet yhä. Parta takkuinen kuin tappurakuontalo? Olkoon. Su'in sen. Tukka kuin tuulenkoura? Olkoon. Suorin sen. Rimppakinttu variksenpelätti harvahammas ikäloppu kulkukoira kuulithan! Pilkkaat pilkattua sinäkin? Kauko astui taas venheeseensä. Ota minut, Kauko!
Enhän sitä minäkään olisi tällä jälellä juoksentelemassa kuin kulkukoira, jos vanhemmat olisivat vähän paremmin katsoneet lastensa parasta. Ensinkin huolettomasti hoitivat talon asioita, ja sen lisäksi rupesi isä vanhempana kulkemaan myötäänsä heränneiksi sanottavain seuroissa.
Ei ollut ketään, joka olisi hänestä välittänyt, jos joku suvaitsi hänelle jotakin sanoa, oli se kaikkea muuta kuin hauskaa. Niin, kyllä hän oli niinkuin joku kehnonlainen kulkukoira, juoksi talosta taloon leivänpala taskussa, mutta takaisin ei hän aikonut palata, eikä huutoon mennä ei!
Iskivät kuin varikset vaivaista kotkaa, tähdäten arimpaan paikkaan ja siihen jokaisella nokan iskulla osuen. Ilkesit vielä tulla! Kehtasit vielä näillä ilmoilla näyttäytyä! Ikäloppu! Väkäleuka! Tsht itse, kulkukoira! Ei kanat täällä enää sinulle kasva! Oli hän tiennyt sen, mutta ei keneltäkään vielä tätä ennen kuullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät