Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Vielä mitä. Eipä täällä näy ketään. Aina istui jo kivellä ja veti kenkää jalastaan. Ettäkö todellakin aijot? Minä en ainoastaan aijo, minä sen teen. Entä sinä? Minä myös. Tietysti, kuinkas muuten. Herranen aika ! Kuinka se hiekka pisteli jalkoihin! Koski niin, että täytyi parkaista vähän väliä, nauraa, ja taas parkaista. Mutta sekös vasta oli riemua!
Kun enin iloisuus oli tyyntynyt, nousi raamimies Johansson, jota Daniel kauvan oli koetellut käännyttää, ja pyysi puheenvuoroa: "Minä en aijo pitää pitkiä puheita", sanoi hän sivellen partaansa, puhuen verkalleen ja pannen painon joka sanalle, "sillä minusta alkaa tuntua jo siltä kuin olisi keskusteltu tarpeeksi ja että nyt olisi aika ryhtyä toimeen.
Ja te ette siis aijo sanoa minulle? Jänne hänen kasvoissansa vavahti ja hän liikahutti tuolia, josta piteli. Ei, en voi, vastasi Nehljudof ja tunsi, että näin vastatessaan hän vastasi itselleen, tunnustaen, että hänelle todella oli tapahtunut jotakin hyvin tärkeätä. No, lähdemme siis. Missi pudisti päätänsä ikäänkuin häätääkseen tarpeettomia ajatuksia, ja meni tavallista nopeammin eteenpäin.
"Siellä oli vanhanpuoleinen mies, nimeltä David Polreath. Hän on kenties jo kuollut," sanoi Tregarthen. "Hyvä," sanoi kapteeni iloisesti, "jos Polreath on kuollut ja haudattu, eikä meille voi miksikään hyödyksi olla, me emme suinkaan aijo häntä kaivaa maasta. Polreath'in nimi on pantu kirjaan kumminkin." "Siellä oli toinen, nimeltä Penrewen. Minä en hänen ristimänimeään tiedä."
Anna ja Aina ja Elvira ja Betty ja Emma ja Hilma ja tokkopa muistankaan kaikkia. Hilma tuo nuottia mukanaan. Pianoa aijotaan, tiedämmä, klinkuttaa koko ilta. Klinkuttaa! Hyi, kuinka sinä sanot. Hilma, joka soittaa niin hyvin. Niin erinomaisen hyvin. Paremmin kuin kukaan tässä kaupungissa. Soittakoon hyvin tai huonoin, minä en aijo jäädä häntä kuuntelemaan.
Kun hänen isänsä, tähdillä koristettu kenraali, ja hänen setänsä, uljas luutnantti, häneltä kehoittavasti kysyivät: No, pikkuinen, miksikä *sinä* aijot? vastasi hän tietysti yllytetyllä itseluottamuksella: Oikeaksi sotilaaksi, jolla on oikea sapeli ja elävä hevonen. Tänään sain minäkin laatikollisen tinasotamiehiä pientä poikaani varten, mutta minä en aijo antaa niitä hänelle.
Sillä, sanot sinä, kaikki mitä puolue sinulle antaa voi se sinulta ottaakin. Sinä olet löytänyt sopivan hetken näin sanoaksesi. Mutta minä en aijo olla niin heikko, että antaisin satunnaisen onnettomuuden viedä itseltäni sen uskon, joka on minun ylpeyteni ja perustaa minun ihmisarvoni omissa ja kansani silmissä.
RIKKONEN. Minä en saa lähteä pois, ennenkun olen rahat saanut. HOFFMANN. Siinä tapauksessa on minun laittaminen teille joku huone kuntoon täällä. RIKKONEN. Ette siis aijo maksaa? HOFFMANN. En. Teillä oli vaikea aivastustauti, jota muut lääkärit eivät olisi voineet parantaa. Te voitte maksaa minun puolestani sen laskun. RIKKONEN. Kylläpä sen vielä maksatte, jos ei hyvällä niin pahalla.
"Haluan vaan lausua muutaman sanan", alotti hän, yhtä mittaa liikutellen käsiään, aivan kuin olisi koettanut niillä saada kiinni sanoja, jotka eivät tahtoneet tulla yhtä nopeasti kuin ajatukset, "en tule pitämään pitkiä puheita, haluan vain sanoa, enkä aijo väsyttää kuulijakuntaa ... pitkillä ... pitkillä ... niin ... aijon vain selvittää herroille erään asian... Arvelen nimittäin että ... ja luulen että kaikki ovat samaa mieltä ... sillä olemmehan nähneet ja kokeneet ... ja luulen että jokainen meistä voi todistaa sen että pastori tarkoittaa meidän työmiesten parasta... Minun mielestäni tämä huone, jossa seisomme, voi olla aivankuin ... niin sanoakseni ... niin ... tulkitsee hänen tunteensa meitä kohtaan, niin hyvin kuin ... niin ... niin että hän tarkoittaa parastamme ja on työkansan ystävä, ja ettei ole mitään syytä epäillä hänen mielenlaatuaan ... ja ... niin..."
"No eikös hän aijo sovintoa sinunkin kanssasi". "En minä hänelle enkä muillekaan ihmisille vihaa kanna. Mutta luuletko tosiaan että tuo ylpeä ". Samassa aukeni ovi ja Olli Hovila astui sisään. Hovilan ja Hannulan isännät istuivat ja tupakoivat Hannulan isossa pirtissä. Hovilainen oli hyvillä mielin lähtenyt kotoansa, vaan harmistui jo Hannulan pihaan astuessaan, kun näki siellä rovastin kiesit.
Päivän Sana
Muut Etsivät