Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ja ihan vimmoissaan puristi hän kätensä nyrkiksi ja pudisti sitä, ikään kuin olisi edessä ollut joku riistämässä häneltä sitä oikeutta ja valtaa. Kuin Tuomo tuotiin isäntänsä eteen, oli hänellä epävarma aavistus siitä, mitä oli tuleva. Hänestä tuntui, kuin astuisi hän viime askeliansa. Mutta hän ei vavissut, sillä hän oli valmis kuolemaan ja hänen sydämmensä ikävöitsi rauhaa.
Illan suussa läksi hän rantaan ja istui siellä pari tuntia Jonsonia tähystelemässä. Tuskan tunne rupesi täyttämään hänen mieltänsä. Se alkoi tuntua rinnan alla epäselvänä pakotuksena, kohosi yhä korkeammalle, tukkeutui kurkkuun ja sai viimein korvat soimaan ja suhisemaan. Hirveä aavistus välähti hänessä, että Jonson ehkä oli hukkunut ja hän nyt oli leskenä viiden lapsensa kanssa.
Tää on ensimmäinen suuri päivä elämässäsi. SILVA. Airut Antverpenista. Täss' on kirje Oranialaiselta. Hän ei tule. ALBA. Sanoiko se airut niin? SILVA. Ei, joku aavistus minulle sanoo niin. ALBA. Sinun suustasi puhuu minun paha haltijani. Hän ei tule. Hamaan viho viimeiseen hetkeen lykkää hän selityksensä. Hän uskaltaa siis olla tulematta!
Tässä koko ajan luulimme, että vapauttavat. Matvejevna sanoi, vapauttavat, mutta minä sanoin: ei, sydämmessäni on aavistus, että hänen käy huonosti; niinpä kävikin, puhui hän, nähtävästi mielihyvällä kuunnellen omaa ääntänsä. Nyt olivat miesvangit jo kaikki kulkeneet pihan yli, ja naiset, jotka olivat heidän kanssansa puhelleet, tulivat pois ikkunalta ja kokoontuivat hekin Maslovan ympärille.
Tämä ei millään lailla vaikuttanut heidän jokapäiväiseen elämäänsä: tuo oli kaikki vielä kaukaista eikä tarpeeksi käsinkoskettavaa. Mutta aavistus siitä, mikä oli tulossa, pelko ja sanomaton tuska valloitti heidät.
Eerikki puristi hänen kättään ja katseli häntä riemusta loistavin silmin. Selitän sen heti, sanoi Vanloo ja lähti huoneesta. Minä en käsitä häntä, sanoi Aadolf levottomana Eerikille, mutta minut on vallannut aavistus... Joka ei petäkään... Ei! Mutta ole huoleti ... malta mielesi! Sinua kohtaa odottamaton ilo. Ovi aukeni taasen. Vanloo astui sisään taluttaen kahta naista.
Emme olleet tahtoneet kadottaa minuuttiakaan siitä lyhyestä ajasta, joka meillä oli jälellä. Meillä oli niin paljo toisillemme sanottavaa, ja kuitenkin puhuimme tuskin ollenkaan. Oli niinkuin varma aavistus siitä, ettemme koskaan tulisi enää näkemään toisiamme, olisi vastustamattomasti hiipinyt meidän mieliimme ja estänyt meitä puhumasta sanaakaan uudelleen näkemisestä.
Tämän jälkeen ruvettiin nähdystä keskustelemaan ja saatiin selville, miten kaikilla kansoilla ja kaikilla yksityisilläkin on ollut aavistus Jumalan olemassaolosta ja miten tämä tunne heissä vähitellen on kasvanut ja vienyt siihen, että he ovat tahtoneet uhrata hänelle jotakin. Siinä jo tulivat sellaiset käsitteet esiin kuin omatunto, Jumalan kaikkivaltius, kaikkialla läsnäolo, y. m.
Hän muisti Heikin ilkeän kiiltävät silmät, ja kamala aavistus johtui mieleen. Totta se oli sittenkin! Tosi oli Antin sanoma Niilo Iisakin hukkumisesta! Mutta sitten Hanna muisti, että Juhani oli joukossa. Kuinka Heikki aikoi oman poikansa pelastaa? Hanna ei saanut kysymyksilleen vastausta, mutta nyt hän ainakin oli täydessä tajussaan.
Mutta kuitenkin kuvastui heidän liikkeissään kummallinen epävarmuus, aivan kuin he olisivat pelänneet rakennusten kaatuvan päällensä tai katukäytävän vaipuvan jalkainsa alta tai räjähtävän ilmaan. Kuitenkin oli liikkeellä muutamia katupoikia, silmissä aavistus ihmeellisistä ja huumaavista tapahtumista, jotka tekivät tuloaan. Jostakin kaukaa etelästäpäin kuului räjähdys. Siinä kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät