Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Me rakastimme niitä, jotka meitä rakastavat, isäämme, äitiämme, kansaamme, mutta tuo kummallinen, sanomaton tunne, rakastaa kaikkia, tuo taivaallinen autuus, antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet ... tuntea silloin, kun ihmiset vihastuvat ja puhuvat kovia sanoja meille, miten sydämemme kostaa heille rakkaudella, niinkuin hän teki ristiinnaulitsijoilleen ... tuota, jota en voi sanoin selittää, joka on liian suurta ja korkeaa puhuttavaksi ... aavistus kokonaisesta, täydellisestä rakkaudesta, joka kerran on aukaiseva meille sylinsä ... vilahdus suuresta, ihanasta, meitä ympäröivästä henkimaailmasta... Ah, veljeni, minulla ei enää riitä sanoja, en voi lausua tunteitani ... mainitsen noita Jumalan kätketyitä salaisuuksia, jossa vain usko ja toivo koskettavat siipiään ijankaikkisuuden portteihin ... oi, veljeni, jos voisit seurata minua tuohon ihmeteltävään rajaan, missä elämän todellisuus katoaa aavistuksessa tulevasta rakkauden-elämästä Jumalassa hänen poikansa kautta..."
Anna oli tarttunut käsiksi muutamaan tuolinselustimeen ja piti siitä suonenvetoisesti kiinni, mutta häntä ei saanut vaalenemaan tuon pienen haavan näkeminen, vaan muuan toinen ajatus, kauhea, hirvittävä aavistus.
Vaikka kuka tulisi ja sanoisi niin tapahtuneen, en sittenkään uskoisi, sillä perintökuitin on tuli nuolaissut ja epäyskirja on pastorilla; siis pelvossasi ei ole mitään mahdollisuuttakaan", sanoi Kirri lujana uskossaan, yhä vaan luottaen epäyskirjaansa ja perintökuitin hävittämiseensä. "En tiedä mitenkähän lienee, mutta semmoinen salainen aavistus minulla kumminkin on.
Hän katsoi sormusta, jonka Dubrovskij oli hänelle antanut. Innokkaasti halusi hän kohdata tätä kahdenkesken ja vielä kerran ennen ratkaisevaa hetkeä kauvan, kauvan keskustella Dubrovskijn kanssa. Aavistus sanoi hänelle, että hän illalla kohtaa Dubrovskijn puutarhassa, lehtimajan vieressä, ja hän päätti mennä odottamaan häntä.
Kun ajatus pysähtyi tälle kohdalle, heräsi hänessä aina sama tunnelma: omituinen hämärä aavistus jostain laiminlyönnistä, jonka tunteen järjellistä syytä hänen oli mahdotonta keksiä ja samalla vaistomainen tunne tehtävästä, jota hän ei voinut täyttää. Tämä tunne kohdistui varsinkin itse herra Häggiin.
Piispa oli kuitenkin pelastautunut siten, että oli kehoittanut mummoa uskomaan yksinkertaisesti eikä järkensä jousta ylenmäärin jännittelemään. Mummo oli saanut mennä niine hyvineen. Mutta hänelle oli jäänyt hämärä aavistus, ettei hän ollut sillä kerralla oikein kunnostautunut eikä esiintynyt edukseen.
Jollakin syyllä on sanottu, että jokaisella kansalla, millä sivistyksen kannalla hyvänsä se lienee ollutkaan, kumminkin on ollut joku aavistus sielun kuolemattomuudesta. Ettei tätä aavistusta puuttunut Kreikan henkiseltä kansalta, ei oudoksuttane ketään, joka vähänkään tuntee tätä kansaa.
Tulin vasta nyt jälkeenpäin ajatelleeksi, ettei ollut pelkkä sattuma, miten olin ensin lähestynyt Jumalaa. Epäilemättä oli parasta minussa aavistus ja mielikuvitus. Mutta mitä ne olivat, ellei juuri Tiedon airueita, niitä jumalaisen järjen kultanuolia, joita se ampuu edellään? Mutta minulla ei ollut aikaa kauan tuota asiaa ajatella.
Naomin valtasi synkkä aavistus kun isä tuli ottamaan jäähyväisiä häneltä; tuntui kuin olisi joku sanonut hänelle, ettei hän enää saisi nähdä isäänsä hengissä ja hän ei malttanut olla sitä sanomatta ja rukoilematta isäänsä pysymään kotona.
Lupaukseni täytän... Hänelle sen annan.. Onneni riippuu siitä, että hän saa tämän avaimen... Nyt ilmaisee hän minulle salaisuutensa ja sanoo kuka hän on. Bartholdus Simonis. Kaupungin portin avaimen antaa hän eräälle miehelle, jota hän ei edes tunne! Haa! kauhea aavistus heräjää rinnassani!
Päivän Sana
Muut Etsivät