United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin kyllä, mutta palkkasoturi Sutas kuuli vielä erään kuolevan veljeni Corbulolle sanoman lauseen, he makasivat samassa teltassa joka voi olla salaisuuden avain." "Mikä se oli", kysyi Cethegus hyvin osanottavan näköisenä. Severinus oli sanonut: "Minä aavistan asianlaidan. Hän tiesi tuosta väijytyksestä. Hän lähetti meidät kuolemaan." "Kuka", kysyi Cethegus. "Sen tahtoisinkin tietää."
Oi, sanokaa se minulle, ja te teette minut onnellisimmaksi ihmiseksi maan päällä. TOINI. Vallan yksinkertainen keino. Ettekö itse huomaa? HEIKKI. Minä aavistan TOINI. Noo ? HEIKKI. Mutta tahtoisin kuulla sen teidän omasta suustanne. TOINI. Pyydän sanokaa te ensin. HEIKKI. Amelie te rakastatte minua! TOINI. Yhtä varmasti kuin tekin minua! HEIKKI. Ooh
"Käsketin sinun tänne; sanotaan sinun lähtevän kaupunkiin?" "Niin olen aikonut". "Mitä, Jumalan tähden, sinä sinne taas menet?" "Sinun ei tarvitse niin tarkkaan tietää minun asioistani". "Minä aavistan, että jotakin on taas tekeillä, koska tuo ilkiö on ollut meillä yötä". "Kuka ilkiö?" "Valvoherra". "Et sinä tiedä mitä puhut; hän on parhaita miehiä maan päällä".
DESDEMONA. Hukassa ei; mut entä jos niin olis? OTHELLO. Haa! Kuin? DESDEMONA. Ma sanon: hukass' ei se ole. OTHELLO. Tuo tänne, että näen sen. DESDEMONA. Sen tehdä voisin, vaan sit' en nyt tahdo. Tuo juont' on, jolla päästä minust' aiot; Ma pyydän, ota Cassio armoon jälleen. OTHELLO. Tuo tänne liina; pahaa aavistan ma. DESDEMONA. Kas niin! Kunnollisempaa miest' et mistään löydä.
Anteron lukiessa sanoi Lauri: Siellä ei ole kuin yksi ainoa oikea mies, Thure! Siinä on poikaa! Siinä on terästä siinä hennossa varressa. Minä aavistan, että tulee käymään niinkuin pelätään, sanoi Antero laskien kirjeen pöydälle. Sitä ei voida ainoastaan sanoa meidän syyksemme, vaan se todella onkin sitä; joskaan ei kokonaan, niin ainakin osaksi. Jaa, en tiedä.
Eikö rakkaus voita kaikkia? Sinä sanot rakastavasi minua ja minä rakastan sinua, sehän on kahdelle sydämmelle suurin onni, minkä maailmassa voi saavuttaa." "On kyllä. Mutta yksi asia on meille vastakkainen, se sortaa meidän onnemme; minä aavistan sen. Sinä olet rikas, mutta minä olen köyhä." "Mitä se haittaa. Sehän on onni, että minulla on sitä, mitä sinulta puuttuu."
»Kyllä minä aavistan.» »Kaikki, jotka ennen kiittivät ja ylistelivät Viion leskeä ja Elsaa, ovat nyt heitä syyttämässä, polkemassa, herjaamassa. Kaikki ovat aavistaneet muka, että näin on käypäkin, tämä lopuksi tuleva. Viion leski on muka ollut ylpeä ja sen vuoksi Jumala häntä rangaissut ja mikä sanoo mitäkin.
Tästähän se tie juuri alkoi, läheltä kirkkoa, pappilasta, ja jatkui vähitellen kauas maailmaan pois toisiin seutuihin, vieden minut monenlaisiin kohtaloihin; mutta vaikka se onkin hyvin kierrellyt ylös ja alas ja milloin minnekin päin, niin tännepä se näyttää minut kerran vielä saattaneen.» »Niin, täällähän sinä ensin aloit elää.» »Minä aavistan, että olen täällä myöskin kuoleva.»
Hyvää yötä, hyvät hertat." Kapteeni puristi innokkaasti isännän kättä, ikäänkuin hän ei pitkään aikaan tulisi tilaisuuteen sitä vasta tekemään, ja lähti sitten nuoren ystävänsä kera ylös. "Minä aavistan," sanoi kapteeni heidän astuessansa portaita ylös, "että miss Kitty Tregarthenin häät eivät tule lykätyksi kauaksi, ja että me saamme selkoa asiastamme." "Minä toivon niin," sanoi nuorukainen.
"No, miksikä niin? Hänhän on ainoa talon perillinen ja ainoa sukumme kunnia", sanoi Lauri, hämmästyneenä sairaan veljensä jäykästä puheesta. "Sukumme kunnia! Sanotko, Lauri, niin? Sukumme häpeä hän on nytkin jo, mitä sitten vasta. Minä aavistan pojastasi pahaa ja hän on kerran perinpohjin häväisevä sukumme mainehikkaan kunnian", sanoi setä Julio ennustavaisesti.