United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tosin ne melkein kaikki ovat niin ilmeisen selvät, että tarvitaan ne vain kuulla, jotta ne ymmärrettäisiin; ja vaikk'ei ole ainoatakaan, jota en luulisi voivani todistaa, aavistan, että niiden herättämä vastustus minua usein häiritsisi, koska on mahdotonta, että perusteeni olisivat sopusoinnussa muiden ihmisten kaikkien eri mielipiteiden kanssa. Suom. huom.
Minä aavistan, että nykyisyys vihdoin ottaisi esiin kauan sitten unohtuneet kysymykset, ja sanoisi minulle: sinä elät tovereinesi porttoloissa; tämmöiseksikö sinä aijoit tätä elämää, kun hait pelastusta paheestasi? ja oletko sinä nyt edes itsesaastutuksesta vapaa? Ei, ei, se on mahdotonta, etten minä olisi muuta kuin mitä olen nykyisyydessä. Minullahan on suuret aikeeni.
En tahdo puhua pahaa Reginasta, mutta sen sanon kuitenkin, etten paljoa maksaisi tuommoisesta mustatukkaisesta, rajusta kissanpojasta, joka milloin hyvänsä saattaa repiä silmät päästäni. Entä uljas kreivi von Lichtenstein, jota emme ole nähneet sitten kuin Würzburgissa, Anna Sofia lisäsi. Minä aavistan, että hänestä lopulta tulee Reginan sulhanen.
Luultavasti sama nainen, joka seurasi kreiviä syntymäpäiväsi ehtoona, Maria!« huusi hän. «Minä jo aavistan«, lausui kolkosti parooni. «Työväkeni jutteli aamulla hänestä. Nainen ei ollut kukaan muu kuin Kärmälän Katri«. »Hän käppyröitsi niinkuin rääkätty mato« lisäsi ylioppilas. «Hänen omallatunnollansa oli sitä paitsi murha, joka samana yönä linnassa oli tapahtunut.
Tuo eriskummainen ilmisaatto koiran vainun kautta, tuon skotlantilaisen ritarin ylösnousemus ja hänen ilmautuminen kuni kummitus turnauskentälle kaikesta aavistan pahaa".
Niin Liina! Kiusauksen hetkinä olet ollut pelastava enkelini. ANTTI. Oi Liina! Miksi itket? Miksi vetäydyt pois? Etkö rakastakaan enää minua? Oi minä aavistan: poissa ollessani on joku toinen voittanut rakkautesi! Niinkö? Se on sulle parahaksi! Hi, hi, hii! Liina! Sano! Onko se tosi! Etkö rakasta enää minua? Onko joku toinen voittanut sydämmesi? LIINA. Antti, sinua rakastan ja yksin sinua!
Koko Pariisi on siinä edessäni yön hämärässä. Minä en näe sitä nyt, mutta sähköllä valaistujen bulevardien kajastuksesta ja eri haaroilla tuikkavista tulista aavistan sen suuruuden. Ei kuulu hiiskahdustakaan lähimmästä ympäristöstä. Mutta tuolla etäämpänä on alituinen uhkaava ääni, niinkuin se nousisi kaukaisesta koskesta, jonka kohina illan tullen kuuluu metsän sisästä mäkikyliin.
"Entäpä ellei se uskaltanut eikä olisi tahtonutkaan!" "Minä aavistan", sanoi vieras ja ojensi kätensä, hymyn lieventäessä hänen kasvojensa aprikoivaa jyrkkyyttä, "että te varmaan olette pikku Miranda." "Minun nimeni on Miranda", impi vastasi, välittämättä ojennetusta kädestä; "mutta voin vakuuttaa, etten tunne teitä, joka tulette tänne minun metsääni ystäviäni tappamaan."
Minä tiedän, mitä aiot. Ainakin aavistan. Mutta ei sanaakaan siitä. "Taistelevatko kreikkalaiset ja gootit Roomasta ilman roomalaisia? "Mutta kuule! "
Me tulemme huomenna, kuiskasi Toini neiti Tollille. Hevonen lähti. Heillä on toisensa, sanoi Eilert Olsen, ja oli kuin suuret kaihon kellot olisivat kumahtaneet soimaan. Niin, heillä on toisensa, toisti Toini, ja sanoissa kajahti: minä aavistan ja ymmärrän sen onnen, sen kaihon suuruuden. Valtavaa jälleennäkemisen hetkeä seurasi pari tuskan täyttämää päivää ja yötä.