United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän lankeaisi kaulaan silloin ja kertoisi kaikki, Aarnold lohduttaisi häntä ja hyväilisi. Ja sitten hän olisi taas onnellinen. Mutta Aarnold ei huomannut mitään. Hän nukkui vielä raskaasti, kun Selma meni häntä herättämään. Eikä tahtonut selvitä unestaan, nousi istumaan, haukoitteli, kysyi kelloa. Se oli jo pikkuisen yli kolme. Et herättänyt minua ennen kolmea, minullahan on kolmelta tunti.
Hän katseli itseään mielihyvällä peilissä ja käherteli hiuksensakin taas monesta aikaa otsalta. Tietysti hänen tuli olla hieno, koska ensi kerran ilmestyi rouvana suurempaan seuraan. Valkoinen töyhtö päälaella, hiukan kallellaan toiselle sivulle, teki mahdottoman hyvän vaikutuksen. Aarnold tarjosi hänelle käsivartensa. Tiellä johtui mieleen Almanzor ja Zuleima, mutta sivumennen vain.
Aarnold vaati häntä sammuttamaan tulen ja niin oli siitä pulasta päästy. Välistä Selma valitti väsymystä, välistä taas että hänellä oli vilu. Mutta niitä ei Aarnold ottanut lukuun lainkaan. Käveleminen kesti useimmiten vain neljänneksen tuntia tai korkeintaan kaksikymmentä minuuttia. Sieltä tultua hän heittäytyi sohvalleen lepäämään.
Mutta rouva Tanninen vakuutti, että kaikki kävi säännöllisesti, ei ollut hätää mitään. Aarnold kumartui hänen ylitsensä. Koeta kestää, hän kuiskasi. Ja Selma sai siitä taas jonkun verran vahvistusta. Oli jo lauantai-ilta. Rouva Tanninen tutki häntä. Noo, tänä yönä se ratkiaa. Joko iltayöstä? kysyi Selma hiljaisella, vapisevalla äänellä. Sitä en osaa sanoa. Ehkä menee vielä aamuun.
Täytyy laittaa paperit hyllyille, sanoi Selma, ja oli hiukan olevinaa, että hän sen keksi. Se on totta, se, myönsi Aarnold. Selma päätti leikata ne kauniille koukeroille. Hän tiesi osaavansa. Kotona oli hän useasti saanut leikata niitä mammalleen. Mutta kaikessa muussa hän oli tykkänään oppimaton.
Jumalalle kiitos, hän kuiskasi. Aarnold suuteli häntä otsalle. Rouva kääri lapsen vaatteeseen ja hoiteli sitä. Se parkui yhä. Selman sydän lämpeni ja hiljainen ilo täytti mielen. Miksi se raukka itkee, hän kysyi. Täytyyhän sen saada ilmaa keuhkoihinsa, vastasi rouva. Saan onnitella, herrasväellä on pieni tytär. Hän koetti saada äänensä iloiseksi, mutta se ei aivan onnistunut.
Aarnold kuuli hätähuudon ja ryntäsi keittiön ovelle. Mikä on? Mikä sinulle tuli? Kun hiiri hyppäsi suolavakasta. Ja sitä sinä kirut. Luulin sinulle jo tapahtuneen mitä hyvänsä. Onko tuo nyt laitaa, että peljästyy pientä hiirtä aika ihminen. Selma pahotti mielensä ja puhkesi itkuun.
Oli soimannut itseään ja selittänyt Aarnoldin välinpitämättömyyden omaksi syykseen. Hänellä ei ollut niitä ominaisuuksia, joita Aarnold olisi vaimolta vaatinut. Sen hän oli huomannut alusta alkaen. Mutta sen sijaan, että nöyrästi olisi puutteensa tunnustanut, hän alkoi noukkia vikoja Aarnoldista, ja kun Aarnoldin toimiensa tähden täytyi jättää hänet yksin, hän otti siitä aihetta vihaan.
Mutta hän piti tavallisesti varalta, ettei Aarnold yllättänyt häntä itkemästä, sillä kuinka hän voisi selittää syyn? Sitä paitsi Aarnold ei suvainnut turhanpäiväisiä tunteita. Sen hän tuli huomaamaan kerran, kun seminaarille oli sopivan ilman vuoksi keskellä päivää annettu luistinlupa ja Aarnold sillä tavoin tuli äkkiarvaamatta kotiin, vaikka juuri oli mennyt tunnilleen.
Mutta hän päätti mielessään, ettei sallisi niiden enää koskaan nousta. Ne eivät olleet muuta kuin itsekkään ja syntisen sydämen oikkuja. Joskus hän oli kuullutkin, ettei paha henki ollut mihinkään niin kärkäs ja nopsa kuin avioihmisten väliä sotkemaan. Hän kysyi sitä Aarnoldiltakin. Niin miksei se sitä tekisi, sanoi Aarnold, jos vain antaa sotkea.