Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Sitä paitsi oli heillä keittiö, jossa palvelija asui. Huonekalut olivat uusia, puleerattuja. Niitä tuli varoa, sanoi Aarnold, ei pyyhkiä kostealla rievulla, etteivät himmenisi. Ruokakaappi oli erittäin komea. Se oli maksanut sata markkaa. Ja Aarnold näytti sisustaa. Kellertävillä hyllyillä oli joukko porsliini- ja lasi-astioita, tusina kutakin lajia, ilmoitti hän.
Hän päätti olla puhumatta siitä mitään, sillä tavoin se ehkä parhaiten unohtuisi. Päivällisestä täytyi kumminkin pitää huolta. Hän lujensi mieltään, nosti päänsä pystyyn ja meni keittiöön. Laitetaankin vain hernesoppaa ja pannukakkua. Laitetaan! Miina oli jo vallan tyyntynyt, suupielissä vielä vähäisen nytki, mutta Selma ei ollut sitä huomaavinaan. Kello löi yhtä. Aarnold tuli kammaristaan.
Talon emännällä ei pitäisi milloinkaan oleman joutilasta aikaa, minun ymmärtääkseni. He istuivat aamiaispöytään. Aarnold söi hyvällä ruokahalulla, mutta Selma otti vaan hivenen eteensä. Miksi sinä et syö? kysyi Aarnold. Ei minua maita. Oletko kipeä? En. Hänen täytyi kuitenkin nousta, sillä häntä pyörrytti. No mikä nyt? En oikein tiedä. Hän hoippui keittiöön.
Mutta sitä ei saa päästää lähellekään, kaukaa se pitää jo torjua. Niin kaukaa se oli torjuttava! Nuo ajatukset, ne olivat hänen lähettämiään, pahan hengen lähettämiä. Hän oli antanut niille sijaa, oli ottanut ne vastaan! Mutta nyt olivat hänen silmänsä auenneet, tästä lähtien hän tietäisi välttää niitä. Kun Aarnold huomispäivän aamuna tuli seminaarista istui Selma kirjoittamassa novelliaan.
Vuoden päästä ne ehkä hehkuivat rakkautta ja lempeä sille toiselle. Siinä oli vihaa tuossa katseessa, jonka hän nyt heitti mieheensä. No ? Aarnold kääntyi päin. Hän nousi hitaasti, mitään virkkamatta ja meni eteiseen ottamaan päälleen. Aarnold tuli jäljessä. Jäi panemaan kalossia jalkaansa, kun Selma kiirehti portaita alas. Siinä hän kompastui ja oli vähällä langeta.
Miina keksi neuvon. Kieheutetaan maitoa. Minä juoksen leipurista pullia. Hän kaasi sopan pois, pesi kastrullin ja pisti maidon tulelle. Selma seisoi vieressä ja katseli. Oli nolo, hävetti kovasti. Mutta hän koetti sitä peittää. Kertoi sitten pöydässä Aarnoldille, kuinka sopan oli käynyt. Teeskenteli leikillisyyttä ja pakotti huulensa hymyyn. Mutta Aarnold kuunteli totisena.
Kirjoitus tasaista ja kaunista, hän katseli sitä läheltä ja kaukaa. »En ole ansainnut tätä onnea, Jumalan suuresta armosta se on osakseni tullut.» Siihen kohtaan hän varsinkin oli tyytyväinen. Hellman kun oli uskonnon opettaja, muuttui Selmankin huomaamattansa yhtäkkiä erinomaisen uskonnolliseksi. Ja periaatteiden, velvollisuuksien ihminen hän myös tahtoi olla samoin kuin Aarnold.
Ei ole muilla niin pitkää matkaa kuin on Annilla, hän uskalsi arastellen sopertaa. Ja mitä se siihen kuuluu, kääntyi Aarnold häneen kuivasti, seminaarin laissa ei matkan pituudesta tai lyhyydestä mainita mitään. Loma-aika on sama kaikille. Sen sanottuaan hän lähti omaan kammariinsa. Jysähtämällä meni ovi kiinni hänen jälkeensä. He jäivät taas kahden.
Selma ei voinut enää puhua, hänellä oli vedet silmissä. Aarnold näytti sen huomaavan. Onhan sinulla toisia rouvia, joiden kanssa voit seurustella, Selma hyvä. Miksi sinä juuri noita oppilaita valitset. Ei se sovi, muista että sinä nyt kuulut opettajien piiriin. Nepä kun ovat minun vanhoja tovereitani. No, entä sitten! Sinä olet nyt toisissa olosuhteissa, ne ei enää sinulle kelpaa tovereiksi.
Laittaa ruokaa, syödä, korjata ruuat, pestä astiat, ja taas: laittaa ruokaa, syödä, korjata ruoat, pestä astiat. Tätä tekoa kolmasti päivään ja joka ikinen päivä. Kestävämpää tulosta ei koskaan, niinkuin muista töistä. Aarnold kävi seminaarissa ja teki töitään sillä välin omassa kammarissaan. Selma oli enimmiten yksin.
Päivän Sana
Muut Etsivät