Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. syyskuuta 2025
Minkälainen oli sen aamu oleva? Syntyikö siellä jotakin pyhää? Oliko kansojen päivä koittamassa? Miljoonat aivot työskentelivät tuon yön pimeydessä. Miljoonat ja taas miljoonat ajatukset risteilivät tuon synkän ja tähdettömän taivaankannen alla. Nekö kävivät sotaa keskenään? Sekö oli oleva tulevaisuuden vallankumous? Silloin ei häntä tarvittu enää. Silloin hän voi mennä rauhassa levolle.
Ensimmäinen oli hän myöskin istuutumaan boolipöytään, mutta viimeisiä sen äärestä eroamaan. Eikä hän lakannut siinä innostumista vielä sittenkään, kun aamu jo koitti ylioppilastalon juhlasalin ikkunoista. Lasit saatiin kantaa pois ja liinat kääriä kokoon, mutta hän ja jotkut muut hänen mukanaan istuivat yhä vieläkin nyrkkiä pöytään lyöden ja tappelua hieroen.
Tähän ei Antti vastannut mitään, mutta hetkisen kuluttua hänkin laskeusi vuoteelle, kutsui koiran luokseen ja hyväili sitä. Pekka nousi ja virkkoi: "Ruvetaan nyt maata! Minä aion pyytää Eerik-herraa laskemaan meidät omaistemme luo; jos hän kieltää, menemme sittenkin." Pian koitti aamu, ja Antin keittäessä velliä meni Pekka saaren korkeimmalle kukkulalle tähystelemään Eerik-herran tuloa.
On lämmintä ja levollista, ei pilveäkään taivaalla, ei tiedä vielä toimiin ryhtyä, ei tee mieli muuta kuin huudahdella hyvästä mielestä ja iloita omasta onnestaan. Ei varista, ei palele, ei muuta kuin tuntuu hyvälle olla ja elää. Mutta ilmat yhä lämpenevät, aurinko hyväilee ja hellii, avaa joka aamu sylinsä suuremmaksi, puristaa lujemmin, suutelee tulisemmin ja nostaa hehkua poskille.
Se leivo on, mi sorakielin laulaa Käheää, väärää, soinnutonta virttään. Sanotaan, ett' on leivon laulu armas; Ei, se on karvas: meidät eroittaa se. Inhokkaan konnan kanssa silmiä Sanotaan leivon vaihtaneen; oi, jospa He ääntäkin ois vaihtaneet! Tuo ääni Syleilystämme meidät säikyttää, Sun pelättää ja päivän herättää. Oi, riennä! Aamu yhä valkeneepi. ROMEO. Ei; tuskan yöks se yhä tummeneepi.
Yöllä hän vasta meni kammioonsa, pesihe siellä jälleen, pani hiuksensa uudestaan palmikolle ja pukihe vielä kerran vaatteisinsa, ikäänkuin olisi jo aamu, ja tällä kummallisella uuden päivän kertomisella alkoi hänelle melkein vielä kerran uusi herääminen.
Kaikenlaisten pikku seikkojen johdosta, joita saattoi sattua hänen siellä ollessaan, hän kuitenkin vähitellen oli alkanut tehdä johtopäätöksiä omaksi opikseen että oli sentään paljon tinkimisen varaa mitä tämän suhteen ihanteelliseen täydellisyyteen tuli. Johan Henrik tallusteli kouluun joka aamu. Hänen eli oltava siellä täsmälleen kello kahdeksan, ja tämä tuotti äidille paljon puuhaa.
"Hän viskasi heti pois puumiekkansa ja sanoi, että kuninkaanpojalla täytyy olla rautamiekka, varsinkin sota-aikana. "Minun täytyi hankkia hänelle metsästyspuukko, vieläpä teroittaakin se. "Tämä miekka mukanaan hän lähti varhain joka aamu äitinsä luota. "Ja kun äiti kysyi: 'Minne? sanoi hän nauraen: 'Seikkailulle, rakas äiti' ja juoksi metsään.
Mutta aamu ei sinne ikinä koittanut enää, lankesi vain lempeä, hiljainen iltahämärä, joka kiersi hänet kuin huntuun ja päästi hälisevän elämän äänet vain etäisinä kaikuina hänen korvaansa kuulumaan. Suuri ja perinjuurinen muutos oli hänessä tapahtunut. Itse rikottuaan ei hän enää ketään rikollista tuominnut, itse kärsittyään riitti häneltä rakkauden ja lohdutuksen sana jokaiselle kärsivälle.
Sillä varmuus, olkoon se kuinka karvas tahansa, on aina parempi kuin epävarmuus.» Aamu jo valkeni, kun olin lopettanut puhtaaksikirjoittamisen.
Päivän Sana
Muut Etsivät