Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Korpikosken niskaan hän aina lopulta päätyi, riisui suksensa jalastaan siinä, missä voudin reen jälki vielä häämötti lumen alta, kulki kosken rannalle kivelle, minkä vieritse kuohut vaahtopäinä vyöryivät ja mistä Annikki oli aaltoihin syössyt.
Tyttö raukka!... Mutta mitä merkitseekään yksi elämä silloin, kun reippaasti ja päättävästi tavoitellaan suurta päämäärää! Rauha hänelle ... ja rauha myöskin minulle... Virta ei huuda maailmalle, mitä sen aaltoihin vajonnut on viime hetkellään kuiskannut... Anna, teinhän minä oikein?
Mutta jos onnettomuuteni tempaisi myös sinut aaltoihin, rakas isäni, silloin olisivat he kadottaneet kaikki. Anna minun sentähden lähteä yksin; Luoja on kyllä minua suojeleva ja minulla on mitä iloisimpia toiveita jälleen nähdä teidät."
Polykrates, huomaten kuninkaan neuvon hyväksi, oli silloin rikkauksistaan ottanut kalleimman taideteoksen, sormuksen, johon oli smaragdi-kivi sovitettu. Seurueineen purjehti hän eräällä laivallaan merelle ja viskasi kaikkein nähden kalliin sormuksen aaltoihin. Mutta muutaman päivän perästä toi kalastaja suuren, kauniin kalan lahjaksi hallitsijalle.
Phaethon, Phaethon kuollut on, kuollut poika auringon, sammunut sydän tulisin, kylmiin, kylmiin aaltoihin! Ken nyt ajaa taivaan teitä? Maailma yöksi hämärtää. Kyyneleitä, kyyneleitä, poppelit, illassa itkekää! Pois luotain parvet ystäväin, pois, kauas kupeiltani, kun kohotan ma kilpeäin, kun tartun kalpahani!
"Pelastuksestani", jatkoi hän, "tulee minun kiittää taivaallista Herraamme ja se oli sanan oikeassa merkityksessä Luojan armollinen sallimus! Jouduttuani kuohuisiin aaltoihin olisin ennen pitkää tullut kuolon omaksi, joll'ei onnellinen sattumus olisi tuonut tätä jaalaa, jota näkemästä sumu esti meitä, aivan lähelleni. Se purjehti niin lähelle minua, että sen keula oli vähällä musertaa minun.
Mutta katkeran ivallisesti ja kavalasti nauraen vastasi ystävä hänelle samat sanat, jotka Fredrik oli lausunut tuskin tunti sitten lykätessään hänet takaisin aaltoihin: "Auta itseäsi, ystävä raukka!" ja hurjasti katsoen Fredrikkiin löi hän nuijallaan häntä päähän.
Kauhistuksen huuto kajahti seuraavien ristiretkeläisten suusta; jokainen tahtoi auttaa, jokainen pelastaa ruhtinaan ja päällikön. Rechberg oli lähinnä sitä paikkaa, johon keisari oli kadonnut; äkkiä kannusti hän hevostansa, mutta käännös oli liian pikainen, virta sai raskasta kuormaa kantavan hevosen valtaansa hevonen ja ratsastaja katosivat aaltoihin.
"Luonasi", kuiskasi Rautgundis. Vitiges tarttui häneen vankasti molemmin käsin. "Kanssasi!" Syleillen toisiaan he katosivat aaltoihin. Joen rannan kaislikossa Vakis huusi kolmesti heidän nimiään. Hän ei saanut vastausta. Hän lähti ajamaan yön pimeyteen. "Tuokaa ruumiit rannalle", käski Cethegus synkkänä kääntyen kaupunkiin päin. Hunnit uittivat hevosensa kivelle saakka ja etsivät ruumiita.
He joivat Olavi ensi kertaa ijässään. Niinkuin kaikki se karvas ja levoton, mikä hänessä oli lainehtinut, olisi tyyntynyt ja sammunut sherryn aaltoihin. »Ensikertaako te olette 'Iisakinkirkossa'...?» nauroi tyttö silmää iskien. »Ensimäistä.» Niinkuin pala olisi tarttunut Olavin kurkkuun. »Kaadatteko lisää?» ehätti hän kiireisesti. »Mjuka tjänare!» Lasit kilahtivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät