Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Vanha, ijänaikuinen ukko hän oli, päässä rikkinäinen suuri röytäinen hattu ja hatussa tumma, kulunut luku "1881". Yllä oli ukolla harmaa, kulunut vaippa niin avara, että hän sillä voi peittää koko maanpiirin ja siihen kääriä kaikki mailman olemukset. Huh, kuinka suuri se vaippa oli!
Saisinhan käydä edes Helsingissä, jos ei muuta. Ja kohta joulunpyhäin jälkeen taisi olla vuonna 1881 läksin minä »omalla hevosella» ajamaan pääkaupunkia kohti. Eihän se ollut mitään sanomalehtimiehen kyytiä. Mutta enhän minä vielä ollutkaan mikään sanomalehtimies, en totta tosiaan ollutkaan. »SUURI SUOMALAINEN JA ENSIM
Kesällä 1881 kävin ensikerran Kankaisten järvellä, ja useat kerrat olivat onkimaretkeni jokseenkin onnistuneita. Tulin näin siihen vakaumukseen, että järvi kyllä oli kalaisa ja voisi, jos keinotekoisia ongintapaikkoja laitettaisiin, tarjota erinomaisen hyvän paikan onkimiselle.
Molemmat olivat he vielä »nuoria miehiä», huolimatta siitä että he jo olivat 40 vuoden vaiheilla ijässä; he olivat »suurimpia kavaljeereja» koko Turun seurapiireissä, Terpsichoruksen harmaantuneita palvelijoita, joilla oli erikoisoikeus »avata» tanssiaiset ja ehdottomasti olla ensimäisinä ensimäisessä valsissa. Anton Bonsdorff, majuri, syntyi 1808, kuoli 1881.
Tämä suomalaisen kansalliskirjallisuuden heräämiskauteen kuuluva teos ilmestyi v. 1881 nimellä "Nevalaiset". Tekijä, joka on julkaissut useita muitakin kaunokirjallisia tuotteita, käsittelee tässä tavallaan hyvin harvinaista tapausta maamme historiassa.
Jo v. 1881 painetussa »Kymölän seminarin opettajain albumissa I» on merkki K. R(aitio) sivuilla 77-96 julkaissut Jaakko Juteinista esitelmäntapaisen kirjotuksen, joka näkyy arvosteluissaankin perustuvan J. Krohn'in esitykseen Biografisessa Nimikirjassa sekä Ahlqvist'in huomautuksiin hänen runousopissaan. Tästä syystä, ja jos ne (Raition arvostelut) vielä, kuten mahdollista ja luultavaakin on, myöskin nojautuvat Snellman'in edelläesittämiimme lausuntoihin Litteraturblad'issa, emme tässä rupea niitä selostamaan; mainitsemme vain sen, minkä Raitio esittää uutta ennen esitettyjen tietojen lisäksi, että, näet, »Juteinin muista (juuri edellä on kerrottu laulun »Arvon mekin ansaitsemme» käyneen Suomen kansalle rakkaaksi) monilukuisista lauluista ovat jotkut muutkin vielä tänään suosittuja. Niin muutamat lastenlaulut, esimerkiksi »Lapsi olen laulavainen», »
Nuo surut lailla nokkosten Ne polttaa, hiljaa pidellen; Vaan rohkeasti tarttuen Ei pistä ne niin kirvelien. Pain. 15/2 1881. LEIV
Kymölän Seminaarin Opettajain Albumi. I. Sortavalassa 1881. Föredrag, hållet i akad. Läseföreningen den 22 okt. 1852.» Litteraturblad j.n.e. vuosik. 1856-58. Sisältää arvosteluja »Jak. Juteinin Kirjoista». Kallavesi. 1846. Arvostelu: »Inhemsk litteratur». Oppikirja Suomalaisen Kirjallisuuden Historiassa. Kirjoittanut B.F. Godenhjelm. Helsingissä 1887.
Molemmista muista Vävyn sekä nadon; Punaisesta verestäni Koko heimon kadon!» Nurjat ajat pääll' on, Nurjain tähtein valta: Torju, Luoja, kovat iskut Madjarien maalta! Unkarin albumi, 1881. Aleksanteri Kisfaludy. 126. laulu.
Urhollisuudesta mainitussa sodassa, tuli pataljona H. M. Keisari Aleksander II:lta hänen korkeana syntymäpäivänänsä huhtikuun 29 koroitetuksi "Vanhaksi kaartiksi". Vuonna 1881 maaliskuulla kun H. K. K. Perintöruhtinas Aleksander Aleksandrovitsch nousi keisarin valtaistuimelle, suvaitsi H. M. jäädä edeskinpäin Suomen kaarti pataljonan kunnia päälliköksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät