Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
MIKKO. Sen teit, ja olipa se kovin tarpeellista, nytpä otat vastaan äitiltäsi löylytyksen, niinkuin mies; sillä selkääs saat, että roikaa, ole vissi siitä! ESKO. Mikko Vilkastus ei olekkaan tietäjä. MIKKO. Eipä tarvitse olla tietäjä, ennustaissa sinulle tänäpänä aika saunan. Mutta ei hätää, nyt on värkkiä päässäs; anna tulla vaan, kaikki käy sievästi kuin öljy Libanoonissa.
Säälin vain sitä, että hänen sielunsa lampusta öljy kuluu loppuun; ettei hän saa osakseen ainoatakaan sädettä taivaallista tahi edes maallista viisautta; täten sielu tulee pimeäksi, siihen hiipii kaksi peikkoa: pelko ja uhma. Voi, ruumis voi kyllä olla terve, ripeä, miksi täytyy sielun soaistua, näivettyä, lamaantua, melkeinpä nääntyä?
Kaksinkolmatt' urhoja toi kyfolaisia laivoin Guneus, myötäpä myös enieenit ol' ynnä peraibit miehevät, Dodonan tylytalvisen puoll' asuvaiset, vainiovierill' armaan myös Titaresios-virran. Peneios-joen helmaan vie vetosensa se sorjat, tuon toki pyörteisiin hopeaisiin yhtymätönnä vain yli virtailee yhä tietään niinkuni öljy, näät sen on alkuna Styks, valan hirmuisen vesi vankka.
Ennenkuin nämä kuusi määrävuotta, Näet, kuita vaihtelee ja matkan päättää, Mun lamppuni jo sammuu, öljy puuttuu, Ja heikko valo ikiyöksi muuttuu; Lopussa on mun kynttiläni pää, Ma, kuolon sokko, poikaani en nää. KUNINGAS RICHARD. Mont' elinvuotta vielä suodaan sulle. GAUNT. Vaan sull' ei hetkeäkään antaa mulle.
Kun sukulaiset ovat poistuneet, palavat nuo korkeaan heinään kätkeytyneet tulet yksinään hiljaisella hautausmaalla, tumman taivaan alla, korkeiden vuorien välissä, kunnes öljy loppuu ja tulet sammuvat toinen toisensa perästä niinkuin lapset, jotka hengen hiiskumatta nukahtavat siihen, missä sattuivat olemaan silloin, kun uni heidät saavutti.
Sitrat, luutut, armenialaiset symbalit, egyptiläiset sistrot, torvet ja puhaltimet rämisivät. Kun muutamat vieraista tahtoivat puhua, rupesivat he huutaen käskemään pois soittoniekkoja. Ilma oli käynyt raskaaksi, sillä lemuavat kukat, väkevä öljy, jota herttaiset pienet pojat juhlan alussa olivat pirskoittaneet juhlivien jaloille, safrani ja ihmisten hengitys oli täyttänyt sen ylenmäärin.
Sauva, johon hän oli nojannut, oli katkennut, öljy oli äkkikuivunut lesken astiasta. Kuollutta kuljetettiin paareilla. Ja lähellä kaupungin porttia, jolle oli kokoontunut joukkoa, taukosi valitusten tyrske, sillä Jumalan poika oli siitä kulkenut ohi. Paareja seurannut äiti valitteli ei äänekkäästi, mutta niin, että kaikki huomasivat hänen sydämensä murtuneen. Ja Herra armahti häntä.
Minä pelkään!... pelkään mustaa lintua!... Kun se palaa niin se rupeaa raatelemaan sydäntäni... Mutta jos vielä tulen terveeksi ja voimakkaaksi niin minä tapan sen ... omilla käsilläni minä sen surmaan! Yöt päivät palaa sydämmeni lamppu ja sen nimi on *viha* ja sen öljy on katkeruus... Silloinko kun jälleen tulen voimakkaaksi?
"Kotona", kertoo Wallin, "en suinkaan olisi ottanut suuhuni semmoista vettä; mutta täällä se oli niinkuin öljy Aaron'in parralle; en sitä olisi vaihtanut mihin ikänsä maailmassa". Tätä mukaan otettua vettä vielä pitää matkalla säästävästi käyttää, sillä ei aina tiedä, saadaanko taas pian toista sijaan, ja onko tiellä tarjoksi tuleva edes aina yhtä hyvää.
Morgiana huomasi nyt, ettei vieras ollutkaan mikään öljykauppias, vaan varmasti rosvo, joka tovereineen oli tullut heitä tuhoamaan. Hän täytti siis nopeasti lamppunsa ja haki sitten keittiöstä suuren kattilan, johon hän myös kaatoi öljyä. Sitten hän asetti sen tulelle, ja kun öljy kiehui, kantoi hän sen pihalle ja kaatoi sitä jokaiseen leiliin sen verran, että rosvot tukehtuivat ja kuolivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät