Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Monta kertaa kirveli sydäntäni, kun he niin kalpeina ja nälissään vieressä katselivat, miten se pikku elukka joi maidon kaikki tyyni, mitä he itse olisivat niin hyvin tarvinneet.» Se oli Vapulle ikävä muisto ja hän alkoi itkeä. Jäykkä emäntäkin heltyi ja kysyi: »Kuolivatko ne elukat vai miten?» »Vasikan ne ottivat minulta, ja 50 äyriä minä siitä sain.» »Kuka otti?»
Saatte kuusitoista prosenttia nettoa, jatkoi toinen itsepintaisesti. Olen köyhä mies, minulla on tuskin jokapäiväinen leipäni. Ettekö tunne jotakuta armeliasta ihmistä, joka tahtoisi lahjoittaa minulle neljä äyriä, jotta saisin tuopin kaljaa? Mutta katsokaa, meidän pitää ansaita, meidän pitää tehdä työtä, hankkia itsellemme enemmän kultaa.
"Minä en aijokaan tehdä mitään, jos te vain suostutte helpoittamaan tavaranne", vastasi Robert. "Pastori on hullu!" tiuskasi kauppamies yhä enemmän kiihtyneenä. "Luuletteko että kukaan järjellinen ihminen suostuu syöksymään perikatoon sillä lailla? Kuitenkin voin, tehdäkseni pastorille mieliksi, helpoittaa sokerin ja kahvin hintaa 5 äyriä naulalta; Mutta enemmän en voi tehdä."
Isä röyhysi yhä vaan: »Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, vaan pane päähäsi, että elä tule.» Mennessäni sanoin: »Sen vannon, että en pole kynnyksiänne.» Sen kanssa lähdin astua nyrköttelemään. Huonot työvaatekulut oli päälläni, ei yhtään äyriä rahaa, nälkä oli mahassa. Mutta ei kumminkaan se surettanut, että mitä suuhun pannaan. Sääressä on sudella murkina, arvelin.
Hän asettui siis etäälle Kungsholmaan, muutamaan kaupungin osaan, missä asui yksinomaan työmiesperheitä. Täällä hän avasi maito- ja leipämyymälän, myi pari äyriä halvemmasta, kuin muut kauppiaat, mutta kuitenkin oli hänen puotinsa tavara aina parasta laatuaan. *Velaksi* hän ei antanut milloinkaan, mieluummin *ilmaiseksi*, milloin hätä oli hyvin suuri.
Kuulepas, sinä portin luona seisova toveri, älä ole leikkipuheista milläsikään, tule juomaan lasi meidän kanssamme, me panemme kolme äyriä mieheen ja annamme noiden toisten riidellä kreivin kanssa niin paljon kuin heitä ikinä haluttaa. Kiitoksia vain, vastasi vieras leppyneenä noista sen kuninkaan kunniaksi kohotetuista eläköönhuudoista, jonka nimeä mainittaessa hän aina hattuaan kohautti.
Tällaisena muisti Eerikki lapsuudessaan nähneensä Toivo-laivan; mutta hän tiesi myös, että se oli rehellinen ja oivallinen lastinvetäjä, joka aikoinaan oli jutuuttanut monta kaunista äyriä isäntänsä raha-arkkuun ja verkalleen hölkytellyt Gaddenin kallioiden ohi sill'aikaa kun muut olivat paenneet Rataniin Pohjanlahden pohjoismyrskyjä pakoon.
»Hyvä on», vastasin minä, »mutta antaisitteko minulle oman rahani edestä vähän ruokaa?» Tämän sanoin vain saadakseni syytä viipyä hiukan pitempään talossa, jossa noiden puolijuopuneiden miesten suusta saatoin siepata yhden tai toisen pikkutärkeän tiedon. »Kyllähän sitä aina ruokaa on, mutta siitä saat maksaa kestikievaritaksan mukaan kymmenen äyriä hopeassa», vastasi isäntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät