Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Aina kun hän kiivastui, kiivastui hän syystä, sillä hän oli muka kärsinyt vääryyttä. Eikö hänellä esimerkiksi vaimoonsa nähden ollut rajoittamattomat oikeudet? Hän myönsi nyt, ettei niin ollut. Mutta kuinka kauvan hän sen muistaisi? Siksi kun jälleen saapui juovuksissa kotiin. Kirous! hän ärjäsi, mutta laski alas kohotetun nyrkin ja jatkoi kävelyään.
"Niin! jospa se vaan olisikin itseni vuoksi!" "No, kenenkä vuoksi?" Villon käänsi hänelle selkänsä ja meni kuninkaan luo. Onnettomuudeksi Ludovik XI ei näyttänyt tänä aamuna olevan naurutuulella. "Tule esiin, lipilaari!" hän ärjäsi huomatessaan runoilijan. "Se on juuri kaunis juttu, jonka minulle koetit uskotella!
"Patroni on kahdesti sinua kysynyt, hän on julmasti vihoissansa sinulle". "Minä..." Heikki ei ehtinyt sanoa muuta kuin tuon ainoan sanan, sillä samassa astui patroni puotiin ja ennenkuin Heikki tiesi mitään pahaa aavistaa, oli hän saanut korvapuustin, tuollaisen, joka hänen neljä vuotta takaperin heitti patronin rattailta maantielle. "Onko kello nyt 6?" ärjäsi patroni.
Kun soturit olivat käyneet sisään ja ovi heidän jälkeensä sulkeutunut, kun esihuoneen porina, johon äskeinen kutsu oli antanut uusia aiheita, oli alkanut; kun vihdoin herra de Tréville äänetönnä oli kolmasti tai neljästi astunut halki vierashuoneensa, käyden joka kerta Porthoksen ja Aramiksen editse, jotka seisoivat suorina ja mykkinä kuni paraatissa, seisahtui hän äkkiä heidän eteensä, silmäsi heitä jalkoteristä päälakeen saakka suuttuneen näköisenä ja ärjäsi: Tiedättekö te, mitä kuningas minulle sanoi, ja niin äskettäin kuin eilen illalla, tiedättekö, herrat hyvät?
»Kuulkaas», alkoi taasen Paavo. »Suus kiinni nyt», ärjäsi Turilan Mari. »Onko tässä nyt aikaa kuuntelemaan sinun lorujasi. Juo nyt äläkä palpata.» »Kyllä tämä on parempaa kuin se, mitä me keitimme, mutta se olikin paljon väkevämpää. Mutta, en minä kuitenkaan tuosta pidä lukua; minä syön mieluummin pelkkää sokuria.» Näin arveli Kelon Paavo. »Oho, poika!» »Katsokaas vaan tuota purlakkaa!»
"Minä olen luutnantti Hänen Majesteettinsa henkivartijaväessä ja minulle on rauhallisuuden ylläpitäminen Tukholmassa uskottu täksi yöksi." "Ainoastaan täksi yöksi eikä pitemmäksi ajaksi?" kysyi kapteeni. "Se seikka ei koske teihin!" ärjäsi luutnantti suuttuneena.
Ja nyt hän vaati toistamiseen: »Sano uuvestaan se ii!» »Ii!» tuli varovasti, ja hätääntyneenä, vapisten koki poika käsillänsä suojailla paljaita takapuoliansa. »Sano kovemmin ii!» koveni isä. »Ii!» ärjäsi itkevä poika täyttä voimaa. Isä nosti patukkaa ja käski: »Vielä paremmin!»
»Joka päiväkö sinun pitäisi saada vereksiä tietoja», sanoi Vimpari. »Tiedäthän että hän on hyvässä tallessa ja papiksi lukea porottaa.» »Oliko Elsa kuuntelemassa», kysyi Vimparin vaimo, »kun Aappo saarnasi, milloin se nyt olikaan, isä? Eihän se viime kesänä ollut?» »Toissa kesänä», ärjäsi Vimpari. »Etkö tuota nyt muista!
"Ei, se on viheriäinen", sanoi Kalle. "Se on sininen", vakuutti Frits. "Ei, viheriäinen! Piru vieköön sinut sinisine ovinesi!" ärjäsi Kalle. Heidän tässä tehdessään sinistä viheriäiseksi, tuli eräs palovartia heidän luoksensa. "Mitä meteliä tämä on? Mitä tämä tietää?" sanoi hän. "Herra vartia" sanoi Frits, "tämä ei ole mikään salaisuus.
"Oletteko aivan mielettömät? ettekö vähääkään ajattele mitä teette?" ärjäsi kapteeni raivoten; hän puhui matalalla äänellä, mutta sitä kiivaammalla... "Etteköhän vielä rupea mankeloimaan? niin saisi vouti oikein kuulla kalsketta niin ylhäältä kuin alhaalta... Aivanhan lattia tärisee!"
Päivän Sana
Muut Etsivät